1.1.2008

Vuosi on vaihtunut ja uusi lehti symbolisesti käännetty. Lupauksia on tehty tai sitten ei.

Näin vuoden vaihtuessa on aina perinteisesti ollut tarve katsoa taaksepäin mennyttä ja sitä mitä on vuosi tuonut, vienyt ja jättänyt jäljelle. Samoin varovaisesti on tähyilty tulevan vuoden näkymiä tai tehty suunnitelmia siitä mitä mahdollisesti pitäisi tai voisi tehdä elämänlaadun parantamiseksi itse kunkin kohdalla.

Vuoden vaihtuminen pistää aina(kin) minut miettimään myös elämää, sekä yleisesti, että oman itseni kannalta. Mitä olen vuoden aikana oppinut? Missä olisi vielä parantamisen varaa? Ja aina myös totean että savottaa riittää..

Pitäisi enemmän ystävien kanssa ottaa aikaa, pitäisi olla vähän ahkerampi töissä (eikä kirjoitella kaiken maailman blogeja työaikana) ja kotonakin voisi yrittää vähän enemmän leikkiä hyvää puolisoa ja ehtoisaa emäntää..

Pitäisi ja pitäisi.. Reiluu ja reiluu.. Niin kauan kun koskaan ei ole liian myöhäistä, voi vielä vähän aikaa lykätä niitä muutoksia, ja odotella että muut ensin.

Minulle oli viime vuosi kyllä kaikkien aikojen paras, niin taloudellisesti, terveydellisesti kuin emotionaalisestikin. Itse asiassa niin paljon, että vaikea kuvitella siitä voivan vielä paremmaksi muuttua. Sain viime vuoden aikana paljon, paljon enemmän kuin uskalsi edes toivoa tai haaveilla. Ja tottumattomana siihen, että taivaalta sataa mannaa (kyllä, sieltä sataa mannaa eikä räntää), en tiedä miten päin olisin. Jotkut teistä tietänevätkin, että menimme mielitiettyni kanssa kesällä naimisiin, ja tämä samainen mietty esittää sangen huomattavaa sattumaa onneni sopassa. 

Ystävätkin ovat osaltaan syypäitä minun hyvään mieleeni.. Minua siunattiin viime vuoden aikana muutamalla uudella ystävällä, joista sukeutuikin sitten erittäin hyviä pitkänmatkan ystäviä, (asianomaiset tietävät keistä on kyse..) unohtamatta lähimaastosta löytyviä, myös erittäin hyviä ystäviä..

Ystävät nimittäin ovat maan suola. Jos maailma potkii päähän, kaikki ärsyttävät tai aurinko paistaa siihen risukasaan, kellepä sitä muille soittaisi kuin ystävilleen. Heidän kanssaan on itketty, naurettu, raivottu, kiukuteltu, huokailtu, äristy, muristu.. Heidän vuokseen on valvottu öitä ja vastaavasti valvotettu heitä monet yöt. Siksi näin uuden vuoden herkistämänä tahdon kiittää kaikkia teitä jotka tunnustaudutte ystävikseni ja olette hyväksyneet minut ystäväksenne. Ihanaa että olette olemassa. Maailma olisi niin paljon köyhempi ja ankeampi paikka tallustaa ilman teitä..

Menipäs tämä alku nyt totiseksi torvensoitoksi. No, eiköhän se tästä kevene jatkossa..