Ettei tulisi vaikutelmaa että tässä blogitettaisiin vain vanhoja vitsejä..

Kyllä se on niin, että maanantaiaamut ovat kiviä meikäläisen kengässä..

Yleensä vkonloppuna tulee enemmän tai vähemmän relattua ja paluu arkeen on tunnetusti lohduton. Ei edes lumisade jaksa tähän jumalan aikaan lohduttaa. Onhan se kaunista kun koko maisema peittyy valkeaan vaippaan, mutta olisi se ollut enemmän jouluna tarpeen. Hittojako sitä hangella enää. Nyt on vain liukkautta, märkää ja kylmää.. Hrrr..

Ja kun herätys on aamulla viiden aikaan, jolloin armaani haluaa jostain syystä kammeta itsensä ylös, ei siinä paljon naurata. No, eihän kukaan minua estäisi kääntämästä kylkeä ja jatkamasta nukkumista, mutta kun.. No sanotaanko kauniisti näin että työajanseuranta näyttää sellaisia lukemia että pakko alkaa pikkuhiljaa onkimaan saldoa pakkasen puolelta edes nollatasoon.

Muutenkin maanantaiaamut ovat niitä jotka saavat minut tuntemaan syvää vastenmielisyyttä ja antipatiaa koko ihmiskuntaa kohtaan. Näin talvella eritoten. Jos löytäisin sen joka on keksinyt maanantait, varmasti nirhaisin tahkolla, jalkapohjista alkaen, tai ripustaisin genitaaleistaan lähimpään lyhtytolppaan.

Nyt tosin on kellokin jo sitä paljon että maailmankaikkeus näyttää suht inhimilliseltä, mutta seuraava maanantaiaamu romahtaa niskaan ennen kuin huomaakaan.

Kevättä kohden ollaan kuitenkin (toivoakseni) menossa, joten sitä odotellessa..