Olin taas sunnuntaiehtoolla kaupassa todistamassa kuinka lapsia huolella nöyryytetään.

Mummi oli lapsenlapsiensa kanssa kaupassa ja koko tämän rupeaman ajan kaikui mummon ääni kailottamassa mitä lapset (n. 5-7 -vuotiaat arviolta) tekivät väärin tai eivät tehneet oikein.

Ja kassalle päästyä mummu huomasi ottaneensa väärän pussin pakastealtaasta ja sitä piti sitten selittää moneen kertaan mitä hän aikoi tehdä niillä pakasteilla jotka hän oli ostavinaan. Sitten muori komensi toisen tenavista hakemaan oikean artikkelin pakastealtaasta ja kohta lähti itse perään murpattaen:"Et sinä mitään löydä sieltä". Sillä välin kun muori tassutti pakastealtaalle lapsi oli jo takaisin kassalla aivan oikea pakastepussi saaliinaan. Muori taas pelmahti kassalle mutta sen sijaan että olisi kiittänyt lasta hyvin tehdystä työstä oli kuin ei olisikaan, ja jatkoi kassan kanssa kertaamista siitä miksei HÄN itse alunperin löytänyt tuotetta, kun siihen oli joku heitellyt vääriä pakasteita päälle parin pussin verran.

Millaisiakohan tällaisen mummin lapsenlapsista tulee? Jos muorin omat, jo aikuiset lapset ovat olletikin saaneet saman kasvatuksen ja antavat omat lapsensa vielä tähän käsittelyyn, on taattu seuraavakin sukupolvi epävarmoja tenavia jotka eivät aikuisenakaan ehkä luota omiin kykyihinsä ja taitoihinsa kun aikuiset ovat heidät perusteellisesti nuijineet maanrakoon.

Juu. Tiedän että on helppoa tehdä johtopäätöksiä jotka menevät metsään vain siksi että tuohtuu näkemästään epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Tiedän kuitenkin myös sen, että jos joku kehtaa nöyryyttää lasta julkisesti, tekee sen todennäköisemmin myös kotioloissa ja jos kyse on jo eläköityvästä/neestä ihmisestä on hän varmasti harrastanut tätä jo edellisen sukupolven ajankin.

Tällainen käytös on valitettavan yleistä sekä vanhempien, että isovanhempien puolelta. Toki lapsen kuin lapsen kanssa menee välillä pinna ja joskus voi olla huono päivä kaikilla osapuolilla, mutta aikuisen pitäisi olla se esimerkki ja käyttäytyä kuin aikuinen.

On järkyttävää kuunnella, kuinka lapsille karjutaan kaupassa ja liikennevälineissä. Pohjanoteeraus taisi kuitenkin olla linja-autossa erään kerran kun äiti sanoi lapselleen tyynen rauhallisesti että jos lapsi ei lakkaa koskemasta pysäytysnappulaan (tai johonkin muuhun), äiti katkoo lapseltaan sormet. Lapsi oli ilmeisen tottunut tällaisiin uhkailuihin eikä korvaansa lotkauttanut mutta muut matkustajat ehkä saattoivat kotvan miettiä millainen äiti oli kyseessä ja millaiset olivat lapsen kotiolot. Samainen äiti muuten uhkasi myös piestä lapsensa jos tämä ei olisi hiljaa paikallaan.

Sanoinko muorille tai äidille mitään? Enhän minä. Perinteiseen suomalaiskansalliseen tapaan mieluummin arvostelen kasvottomasti blogissa sen sijaan että sanoisin suoraan asianomaiselle henkilölle. Suoraan sanominen ei nimittäin yleensä auta mitään, paitsi että saa aikaan mahtavan kalabaliikin. Niin ystävällisesti ei pysty sanomaan että asianomainen henkilö ei siitä vetäisisi herneitä nenäänsä. Että sen verran itsesuojeluvaistoa minullakin on jäljellä etten mielellään puutu asioihin.. ;)