Pitihän se arvata..

Tuli sähköpostiin Tjäreborgin tyrkky, kun olin joskus liittynyt heidän happy hour -palvelunsa käyttäjäksi. Ja niin siinä vain kävi, että päätin eilen, että reissun päälle lähdetään. Niinpä sitten otin ja varasin matkan Kreikkaan, elokuulle. Tosin vain viikon mittaisen, mutta kuitenkin..

Olen ollut aina vankkumaton kaupunkilomien kannattaja ja pelkkä sana "etelänmatka" on muotoillut välittömästi kuvan Keihäsmatkojen tyylisestä perisuomalaisesta "lomailu"-mentaliteetista: vedetään kaksin käsin viinaa (aloitetaan jo koneessa, luonnollisesti), örvelletään, aiheutetaan pahennusta ja sammuillaan rannalle, poltetaan nahka pahasti, saadaan turpiin ja palataan takaisin lompakko hukkuneena ja naama ruvella. Ja vedetään lärvit koneessa, tietenkin.

Nyt vanhemmiten sitä on alkanut suhtautua aivan toisin, varsinkin kun on elämänkumppanina sellainen rakas, jonka kanssa voi lähteä reissuun tietäen, että siellä ei tule olemaan ikävää eikä kosteaa. Lasiin ei syljetä mutta ei myöskään vedetä lärvejä. Ja on muutakin tekemistä lomakohteessa, kuin joko grillata itseään rannalla, tai istua tavernassa tai muulla terassityyppisellä ratkaisulla imemässä kuin sieni (sanoivat, että etelässä pitää juoda paljon, ettei nestetasapaino pääse järkkymään, heh-hee..)

Odotan siis mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.

Tässä on viitisen kuukautta siis aikaa h-hetkeen, joten meillä on reilusti aikaa täpinöidä, haaveilla, suunnitella, ottaa selvää asioista ja järjestellä. Utopistinen haave olisi tietysti siitä täydellisestä matkasta, jossa mikään ei voi mennä pieleen, mutta realismi kieltäytyy vaikenemasta ja totta puhuakseni en halua kuitenkaan hajutonta, mautonta, muistiin jäämätöntä täydellistä reissua. Paitsi jos täydelliseksi päästäkseen matkalla täytyy mennä jotain pieleen, hermot, terveys ja parisuhde/ystävyys täytyy joutua koetukselle. Niin. Ehkä se on juuri se tärkein mauste jota ilman matka ei ole onnistunut.

Aikoinaan kun ensimmäisiä Ruotsin-reissuja tein, lähdettiin vain kahta kättä heilutellen. Ajateltiin että eihän tässä nuori ihminen mitään hyttejä ja muita tarvitse. Homojen hommia sellaiset nukkumiset ja muut.. Sen ensimmäisen reissun jälkeen päätin pyhästi, että ikinä en risteile edes Suomenlinnaan, jos ei ole hyttipaikkaa. Sen verran arvostan mukavuuttani.

No sen jälkeen on sitten tullut tehdyksi kaikenlaisia ja -tasoisia reissuja, onnistuneita ja vähemmän onnistuneita. Joten realismiakin on tullut kehiin. Kun pari vuotta sitten lähdettiin duuniporukan kanssa Tallinnaan oopperaristeilylle, ja hotellissa selvisi, että huoneita ei ollutkaan tarpeeksi, ei se juuri hetkauttanut. Ajatteli vain, että onpahan yksi pikantti yksityiskohta tässä reissussa, jonka vuoksi se jää paremmin mieleen.

Tottahan se on. Jos kaikki menee ongelmitta, matkatavarat eivät katoile, itikat eivät pure, vatsatauti ei iske eikä hotellihuoneen ainoasta pistorasiaparista toimi kuin se toinen, kuka hitto sellaista reissua muistaa? Juuri näistä pienistä, ehkä tapahtuessaan harmittavista tapahtumista juuri muotoutuu se Meidän Reissu: Muistatko silloin, kun piti päästä Lontoossa suihkuun ja kun laittoi aamulla hanan valumaan, saattaa olla, että puolen päivän aikaan tuli sen verran haaleaa vettä, että tarkeni kastautua? Tai entäs se kerta, jolloin oltiin Tallinnassa ja liput olivat kateissa? Mites se kerta, kun oltiin Madonnan keikalla Göteborgissa ja paluumatkalla junassa kuunneltiin sitten kuinka "växelfel i Ålingsas" oli myöhästyttää meidät laivasta..

Niinpä. Ei kukaan näitäkään reissuja olisi muistanut, jos ei olisi tapahtunut jotain, jonka vuoksi ne jäivät mieleen.

Joka tapauksessa nyt olisi siis tulossa The Etelänmatka ja vaikka juuri realismia mainostin, silti odotukset ovat suuret. Tarkoitus olisi nimittäin, että tämä matka olisi Se matka, tiedättehän.. Menimme viime vuonna naimisiin, emmekä silloin lähteneet häämatkalle. Siksi tästä matkasta muodostui itsestään selvästi The Häämatka. Puitteet ovat kyllä meille sopivat; pieni, 28 huoneen apartementos jumalan selän takana, mutta kuitenkin pikkukaupungin keskustassa, rantaan 150 m, keskustaan 50 m.. Istuskelua tavernassa, kävelyjä kuutamoisella rannalla, picnic jossain vuoren huipulla.. Kuulostaa jopa liian hyvältä ollakseen totta. Mutta se nähdään sitten.. Vaikea tasapainoilla realismin ja umpiromanttisen välillä. Hurtti huumori, pitkä pinna ja kohtuullinen matkakassa todennäköisesti on se rautainen kolmikko jolla selvitään, kävi miten kävi.

Pidän teidät ajantasalla..