.. luulisin.

Kyllä. Influenssa (uskottava se siis on, kahden tippaiitan yksimielisellä päätöksellä se on oltava sitä) luovutti lopulta ja siirtyi kiusaamaan miestäni. Selvisin.

Makuaisti tosin vieläkin kateissa ja yhä voisin viipyä vällyjen alla lämpimässä, mutta nyt ei ole samanlaista tajutonta väsymystä, jokapaikan kipua ja pää täynnä sementtiä -oloa. Eikä huominen töihinpaluu jaksa kyllä pätkääkään kiinnostaa, mutta kai se on leiviskänsä hoidettava. Mietin jo toiveikkaasti että JOS en saisikaan tätä vakituista virkaa (tai mitä virkaa nykyään kaupungilla, eiköhän ne ole kaikki nykyään toimen nimikkeillä?) voisin heittäytyä joksikin aikaa liiton päivärahoille. Ei minulla olisi vapaa-ajan ongelmia, luettavaa löytyy parin vuoden dekkarit, plus muut mielenkiintoiset. Katsottavia elokuvia toinen mokoma.

Todennäköisesti he kuitenkin jatkaisivat työsuhdettani kuten tähänkin asti, vakituisena määräaikaisena. Vuosi kerrallaan, yhteisymmärryksessä. Paitsi jos en suostuisi siihen. Välillä olen nimittäin kurkkua myöten täynnä työtä, kollegoja ja koko kuplettia. Mutta todennäköisesti teen kuten tähän astikin, kiitän kauniisti hymyillen ja allekirjoitan työsopimuksen ja kiroilen hartaasti itsekseni.

Mikähän hitto minuakin on alkanut vaivaamaan? Työ jossa viihdyn oikeasti, jossa olen hyvä ja josta saan kiitosta. Mutta sitä vain on liikaa. Ei enää jaksa kuten nuorena. Olen alkanut elää tätä lomasta lomaan -elämää. Lasken kuukausia, viikkoja, päiviä.. Ja järkytyn ajatuksesta että eläkkeeseen on vielä 18 vuotta. Ainakin. Siis 18 vuotta! Voitteko kuvitella? Siinä ajassahan kasvattaisi yhden ihmisen aikuiseksi. Tuntuu kuin eläkeikä olisi niin kaukana että sen saavuttaminen olisi mahdotonta. Tiedä onko koko eläkejärjestelmää enää siinä vaiheessa. Tai meikäläistä.

No, huomenna siis töihin ja seuraava välietappi taitaa olla pääsiäinen.. Sitä odotellessa..