Huolimatta kategoriasta ei tästä taida tulla varsinaista jurnutusta.. Vaikka ei sitä koskaan tiedä kun oikein yrittää..

Mutta se riemun repeäminen..

Pomo ilmoitti tänään pikaisesti koolle kutsutussa hätäkokouksessa (family meeting) että Johtoryhmä oli suuresti asiaa pohdittuaan tullut seuraaviin tuloksiin meidän suhteemme:

1) Jatkossa emme korjaile lääkäreiden saneluita vaan kirjoitamme pilkulleen mitä luureista kuuluu. Eli jos lääkäri sanelee läpiä päähänsä, me kirjoitamme läpiä .. no jaa.. minne lie. Näitä lääkäreitä nimittäin riittää. Kysehän oli alun perin siitä, että ulkomaalaistaustaiset lääkärit sanelivat miten kielitaitonsa antoi myöten ja me sitten olemme valittaneet ja purkaneet, korjanneet, muokanneet ja yrittäneet arvella mitä lääkäri on mahtanut tarkoittaa jos tuseeraten on löytynyt kilpirauhanen tai potilas löytänyt päänsä puistosta.

Ongelma ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen. Paitsi että tietysti kollegat roiskuivat seinille kuka minkäkin motiivin turvin. Ammattiylpeyttä kovin peräänkuulutettiin ("Ja minähän en suostu pistämään nimeäni alle tekstiin jossa ei ole päätä eikä häntää") ja vastuuta yritettiin tyrkkiä ylemmälle taholle, mille se juridisesti ottaen varmasti kuuluukin ("Entäs potilasturvallisuus, mitä jos sokeriarvot ovat 158 ja potilas hoidetaan niiden tekstien perusteella?") jne..

Johtoryhmä antoi aika yksiselitteisen lausunnon siitä ettei tekstinkäsittelijöiden velvoitteeseen eikä oikeuksiin kuulu lääkärin saneluiden muuttaminen/korjaaminen.

Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä, on toinen asia. Kuka on vastuussa, jos tulee hoitovirhe sen vuoksi että lääkäri sanelee mitä sanelee ja se päätyy sellaisenaan potilasasiakirjoihin? Onko tässä tapauksessa syyllinen tekstinkäsittelijä, jota siis on kielletty tästedes korjaamasta lääkärin sanelemia kielioppi- ja asiavirheitä? Vaiko lääkäri joka ei osaa äidinkieltään tai kohdemaansa kieltä niin hyvin että saisi itsensä tehtyä ymmärretyksi? Vai vastaanottava taho joka hyväksyy kuinka päättömän tekstin tahansa kyseenalaistamatta saamaansa informaatiota?

Tästä käydään vielä muutama periaattellinen ja isokirjaiminen keskustelu, se on selvä. Tosin erään kollegan kommentti siitä että tässä nyt sitten nähdään meidän tarpeellisuutemme, pitää kyllä paikkansa. Aivan kuten siivoajan (ja perheenemännän) työ huomataan vasta kun sitä lakkaa tekemästä, aletaan havahtua; miksei homma toimi, huolto pelaa, aivan samoin meidän työmme arvo huomataan vasta sitten kun lakkaamme tekemästä sitä. Puramme vain mekaanisesti kaiken mitä kuulemme, muuttamatta pilkkuakaan tai laittamatta pilkkuakaan jos lääkäri ei sitä ole sanellut.

Hmm.. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

2) Toinen asia, joka sai kollegat takajaloilleen oli se, että kaikki kolme + yksi yksikköä on tarkoitus jälleen hajasijoitusjakson jälkeen (kun toivottua säästöä ei ole tullut) yhdistää ja teoriassa kuulemma vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja olisi ollut neljä; kaksi kantakaupungissa, yksi miltei kantakaupungissa ja yksi aivan kaupungin länsi/luoteislaidalla. Arvatkaapa mitä paikkaa johtoryhmä on kallistunut ehdottamaan? Aivan oikein. Sitä viimeisintä.

Siitähän sitten syntyi sen päiväinen älämölö. "Minä en kyllä ainakaan lähde, minä otan loparit ja siinähän sitten ihmettelevät!" Eivät ne mitään ihmettele. Ne palkkaavat toisen henkilön tilalle ja loparit ottanut saa löytää toimeentulonsa miten parhaaksi näkee. No kaupungilla on uudelleensijoitusyksikkö jonka kautta vakiviran saaneet voivat hakea siirtoa toisiin työpisteisiin jos eivät jostain syystä kykene/halua/jaksa/viitsi tehdä entistä työtään.

Allekirjoittaneenkin työmatka pitenisi 15 min - 40-55 min riippuen kulkuvälineestä tai siis linjan numerosta, kelistä ja kellonajasta. Ja kyllähän minä ymmärrän että varsinkin ne keillä on pieniä tai kouluikäisiä lapsia ei kiinnosta kuluttaa kolmannesta työpäivästään istumassa joukkokuljettimissa joko töihin tai sieltä kotiin, kun siihen vielä laskee päälle kaupassa käynnit ja muut arkielämän velvoitteet.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Kyse on siitä miten reagoidaan tällaisiin uutisiin. Huudetaan kitarisat pitkällä kenen syy ja meitä ei arvosteta ja minä en kyllä halua ja ennen kaikkea miten toinen yksikkö tiesi jo eilen kun me vasta tänään saimme tietää? Hyvä että päästään asian ytimeen. Kuka on syyllinen? Oleellista on tietää miksi tieto ei kulje sen sijaan että pohdittaisiin saataisiinko aikaan järkevä, asiallinen mutta tiukkasävyinen vastine jonka sisältö olisi se että emme suostu lähtemään laitakaupungille (siis sikäli kun pääsemme yksimielisyyteen siitä että kukaan ei suostuisi siihen) ja olisiko siitä hyötyä.

Nähtäväksi jää kun pöly tästä laskeutuu mitä tapahtuu ja millä aikataululla.

Sitä odotellessa..