Tällä kertaa se oli erään ystävän kertoma uutinen, joka sai sen katkeamaan.

Heillä on virolainen opettaja. Nyt, koulun päättäjäisissä, jossa yhdeksäsluokkalaiset tekevät perinteisesti hupilaulun opettajista, on sitten päätetty myös muistuttaa tätä virolaista opettajaa siitä, että hän ei puhu täydellistä suomea, kuten nämä oppilaat arvatenkin itse tekevät.

Hupilaulu ei ole siis sama kuin pilkkalaulu. Hupilaulu on sellainen, joka saa laulun kohteen hymyilemään. Pilkkalaulu on laulu jossa on vähintäinkin ilkeämielinen sävy.

Olen todennäköisesti tilaisuudessa leimautua (jälleen kerran) huumorintajuttomaksi tiukkapipoksi, koska en hyväksy ns "huumoria" jossa nauretaan toisen ihmisen ominaisuuksille, joille ko henkilö todennäköisesti ei voi mitään, ja jolla selkeästi "huumorin" esittäjä osoittaa vain oman epävarmuutensa, hyvien tapojen puutteensa ja typeryytensä.

Saan säännöllisesti sähköpostiin "poikakalentereita", kuvagallerioita aiheena "miksi nämä ihmiset ovat sinkkuja" ja muita koosteita joiden tarkoitus on nauraa toisen ulkonäölle tai henkiselle kapasiteetille.

Osoittaako suurtakin rohkeutta ottaa kuva vähämielisestä tai muuten epätoivoisesta ihmisestä ja levittää se koko kansan naurettavaksi? Osoittaako älykkyyttä nauraa heikommilleen, kavereiden tuella, luonnollisesti?

Oletteko nähneet kuinka joku epävarmuutensa tunnossa oleva teini letkauttaa jonkun typerän vitsin yrityksenä tehdä joku toinen naurunalaiseksi ja heti tämän jälkeen vilkuilee kavereihinsa päin saadakseen sieltä tukea? Joukossa kun tyhmyys tiivistyy. Ja mitä tapahtuu jos porukan tukea ei tule? Kyseinen "huuliveikko" vaikenee yleensä täysin nolona. On helppoa olla laumassa rohkea, päästellä suustaan kaikenlaista jolla todistaa koko maailmalle oman typeryytensä, mutta moniko yksin tekisi samaa?

Oletteko nähneet kuinka laumassa heikommat liehakoivat johtajaa, esittäen mitä järjettömämpiä kohtauksia saadakseen laumanjohtajan hyväksynnän tai suosiota hierakiassa ylempänä olevilta?

Oletteko huomanneet että juuri nämä laumasielut, epävarmat piruparat ovat ensimmäisenä haukkumassa huumorintajuttomiksi heitä, jotka uskaltavat kritisoida heidän yrityksiään nöyryyttää heikompiaan?

Muistan aikoinaan nähneeni tv:stä ohjelman Timo Nuutisesta. Hän kiersi (ja kiertänee vieläkin) kouluissa kertomassa väkivallasta ja sen seurauksista. (Tässä linkki hänen vanhoille sivuilleen: Vaaratonta iskua ei ole ja tässä uudet sivut: Turvanix Oy) Timo Nuutinen kertoi tässä ohjelmassa kuinka hän oli eräällä luennollaan esittänyt kysymyksen mistä tietää milloin on kyse kiusaamisesta ja milloin vain rajusta hevosenleikistä. Eräs pikkupoika oli viitannut ja vastannut: "Naamasta sen näkkee". Niinpä.

Se on niin yksinkertaista. Jos yhdellä ei ole kivaa mutta muilla on, kyse on kiusaamisesta.

Ja jos tämän tekstin perusteella minut leimataan huumorintajuttomaksi, siitä vaan..