Se olen minä, Tipu, muistatteko vielä?

Laillisesti vihityn yritys on nyt kuukauden vanha. Yksi palkattu työntekijä on jo firman leivissä ja ensi viikolla aloittaa toinen työntekijä. Parista muustakin on ollut jo puhetta.. Töitä on tehty ja tilauksia saatu, ensimmäiset laskutkin ovat lähteneet maailmalle ja suorituksetkin on kilahtaneet tilille.

Varovasti uskaltaa tuulettaa siis, ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä. Katsotaan sitten miten jatkossa käy, ala jolla toimimme, on sangen suhdanneherkkää ja kilpailu kovaa. Toisaalta kun yrityksen perustaa kunnolla, hoitaa lakisääteiset maksut kuten pitääkin, on toivoa että ei ihan heti nurin mennä.

Long last pal is found. Tai kyllähän minä tunnistin sattuneesta syystä nuoruudenkaverini, mutta yhtä sattuneesta syystä en ilmineerannut itseäni ennen kuin nyt. Aikuisten oikeesti ollaan nyt väleissä ja ainakin minä olen vuosien aikana miettinyt mitä rouvalle kuuluu ja nythän sen olen sitten selvittänyt. Tästä on hyvä jatkaa.

Sairaalakierrosta on tehty muutamaan kertaan tässä viime vkojen aikaan; on käyty paikallisessa tk-päivystyksessä, yliopistollisessa tapaturmapäivystyksessä, paikallisessa päivystyksessä.. on tutkittu ja otettu kokeita, odotettu ja taas tutkittu, otettu kokeita ja passitettu seuraavaan paikkaan..

Ei se odottaminen meitä ole jurppinut. Emme olleet ainoita vastaanotolle tulijoita ja monella saattoi olla akuutimpaa asiaa kuin meillä. Keskimäärin kolme tuntia per paikka kului jonottamiseen mutta mitä siitä? Kaunis päivä, päivystyksessä aina sattui ja tapahtui, oli mielenkiintoista seurata elämää ympärillä. Ja apua saatiin asiallisen kohtelun kanssa. Kävi luukuilla välillä huutelemassa ihmisiä promilleissa ja potilainakin oli muutama samanlainen, mutta hoitoa hekin ovat oikeutettuja saamaan ja jos jonkun mielestä heitä kohdeltiin tylysti, olen eri mieltä.

Moniko haluaisi omalle työpaikalleen eritteille ja korvikkeille haisevan asiakkaan riehumaan, veetuilemaan tai kiukuttelemaan? Moniko jaksaisi selittää kerran toisensa jälkeen äly ämpärissä olevalle potilaalle tai hoitoon hakeutuvalle missä tämä on tai tiedustella tämän nimeä, kärsivällisesti ja ystävällisesti? Käsi ylös vaan reippaasti, jos joku tunnustaa haluavansa! Epäilen että ei taida jonoksi asti riittää ehdokkaita. Ainakin minulle itselleni tuli välillä tunne, että olisiko pitänyt minunkin käydä läpsyttelemässä tätä käytävällä makaavaa ihan vain "tajunnan tason tarkistaakseni", mutta henkilökunta ei hermostunut,  vaan jaksoi ja nostan hattua heille siitä. Sillä palkalla, niillä resursseilla he vielä jaksavat olla ystävällisiä ja tehokkaita.

Ja kun vielä suomalainen julkinen terveydenhoito on käytännössä ilmaista (se minimaalinen nimellinen maksu jonka maksaa tk-käynnistä ei ole missään suhteessa siihen paljonko se käynti maksaa yhteiskunnalle) muistan taas vähän aikaa olla iloinen veronmaksaja.

Aina löytyy näitä känisijöitä, jotka minä-minä-minä tulin tänne jo kymmenen minuuttia sitten, miksei minua ole tutkittu, miksi tuo ja tuo potilas pääsee sisään ennen minua ja mitä hoitohenkilökunta tekee kun ei hoida työtään, istuvat vain kansliassa ja juoruavat vaikka minua pitäisi hoitaa.. Ettekö te tiedä kuka minä luulen olevani, minä olen maailman napa, minä olen veronmaksaja ja vaadin palvelua! jne jne..

En ihmettelisi jos hoitohenkilökunta päättäisi että odota sitten vielä kaksi potilasta jos et osaa käyttäytyä, mutta hehän ovat yleensä ammatti-ihmisiä, eivät he sorru (toivottavasti) moiseen diskriminointiin vaikka ehkä mielensä tekisi.

No nyt tästä taas tuli perinteinen jurnutussessio vaikka pitikin kertoa hyvistä uutisista.

And last but not least: Thassos, here we come!! Tiistaina säädyttömän aikaisin lähtee kone kohti Kavalan lentokenttää josta meidät sitten aikanaan kuljetetaan bussilla satamaan ja veneellä (laivalla?) Thassoksen saarelle.. Loma alkakoon!