Eilen, siis.

Kun ei tienny mihin revetä. Yritä laskea tunteja tulevaa laskua varten. Yritä kirjoittaa kustomoitua novea eräälle henkilölle. Yritä miettiä mitä ottaa mukaan matkalle. Yritä kuunnella kun herra yrittäjä selittää tulevista töistä. Yritä kirjoittaa työsopimusta tulevalle työntekijälle. Yritä muistuttaa herra yrittäjää tulevista hoitotoimenpiteistä. Yritä lukea ja vastata sähköpostiin, sekä omaan että yrityksen. Yritä ajantasaistaa yrityksen hinnasto ja totea että se ei onnistu vaan pitää kirjoittaa koko pruju uusiksi. Yritä löytää kaikki tarvittavat paperit tilitoimistoa varten vietäväksi. Yritä perustaa työntekijää palkanlaskentaohjelmaan ja vakuutusyhtiön listoille. Yritä keskittyä uudenkarhean, eilen tulleen videokameran käyttöohjeeseen, muistikortin alustamiseen ja alkutoimenpiteisiin. Siinä välissä yritä vastata herra yrittäjälle (hän oli kauppaan menossa) mitä tarvitaan kaupasta. Ja kaiken lopuksi miettiä tulevaa omaa lääkäriaikaa mitä se pitää sisällään.

Ei siinä mitään jos kaiken olisi saanut hoidettua yksi kerrallaan, järjestyksessä, rauhassa. Mutta kun saa singahdella asiasta toiseen samalla kuunnellen herra yrittäjän taukoamatonta monologia työpäivästä ja -kohteesta ja polkkakoneen suoltaessa monotonista diskohumppaa..

Loppuillasta aloin olla jo siinä jamassa että kun kysyin yhden asian ja sain vastaukseksi viiden minuutin selostuksen, teki mieli puhua painokelvottomia tai vaihtoehtoisesti liioitellun kärsivällisesti selittää että jos kysyn yhtä asiaa, haluaisin vastauksen vain ja ainoastaan siihen. Ei siksi, ettei minua kiinnostaisi noin yleensä kuulla mitä asiaa herra yrittäjällä on, vaan siksi, että siinä vaiheessa en enää kykene käsittelemään kuin yhden asian kerrallaan. Enkä jaksa kuunnella sitä viiden minuutin sanaa ja selitystä. No hard feelings.

Kun sitten vielä nukuin huonosti ja näin painajaista, aamu ei ollut todellakaan mikään parhain.

Taivas valaa vettä mutta väliäkö sillä. Viimeinen työpäivä ennen lomaa! Wipee! Jotain hyvää tässäkin päivässä..