Elikkäs jälkitarkastus tehtiin tuossa 11. päivä. Haava parantunut hyvin, nestettä punktoitiin kyljestä 550 ml ja rintalastan päältä n. 300 ml että ilmankos oli ollut vähän pinkeä olo. Leikatun puolen käsi vaan on pirun kipeä, sitä ei kärsis juur venytellä, kun tuntuu että siellä joku kinnaa. Ja kuitenkin pitäisi sitäkin kiusata päivittäin, tai useammankin kerran päivässä, ettei pääsisi imutiehyet - tai mitä hittoja ne nyt olivatkaan - jäpettymään. Totesin että suihkun jälkeen on poutasää tai ainakin iho ja kudokset sen verran hyvin pehminneitä ja lämminneitä, että kelpaa vanuttaa. Ja taas pitäisi käydä punktiossa..

Nyt tässä odotellaan jatkoja. Lähete on pistetty vetämään syöpäpoliklinikalle, jonne pitäisi käsky tai kutsu käydä parin, kolmen viikon sisään. Samaan syssyyn voisi käydä katselemassa sitä taskutissiä, jonka saa maksusitoumuksella. Huomattavasti mukavampihan tuo olisi käyttää kuin ensiavuksi saatu puuvillainen, joka seilaa milloin milläkin korkeudella, mutta yleensä ei vahingossakaan samalla, missä sen luomukollegan paikka olisi.

Täytyy sanoa, että odotan todella mielenkiinnolla, mitä tulevat hoidot pitävät sisällään ja mitä niistä seuraa. Kollegojen kokemuksia ahkerasti lukemalla olen päässyt suunnilleen käsitykseen, mitä odottaman pitää, tietenkin yksilöllisin vivahtein. Mutta varmasti yhteisiäkin sivuoireita jne löytyy, joten syytä ottaa vakavissaan konkareiden ohjeet valmistautumisen suhteen.

Se kyllä kirpaisi, täytyy myöntää, että jouduimme perumaan vuoden vaihteeseen suunnitellun Pariisin-matkan. Juttu on nimittäin niin, että joka taho, keneltä asiaa kysyin, suositteli että ei matkustusta syto-hoitojen aikana. Net kun vievät valkosolut niin alas että infektioriski on suuri. Toisekseen jos sytot aikaansaavat pahoinvointia, ei siinä ole mitään järkeä matkustaa voimaan pahoin toiselle puolen Eurooppaa, kun saman voi tehdä kotonakin. Ja jos tulee jotain komplikaatioita, mieluummin ihan kotikaupungin sairaalassa niitä sitten hoidattaisin. Väsymyskin kuulemma, varsinkin valkosolujen vähenemisen myötä, on melkoinen. Eli summa summarum sain lopulta puhuttua itselleni järkeä, otin lusikan kauniiseen käteen, enkä lähde urheilemaan henkeni tai terveyteni uhalla. Tarkoitus kuitenkin olisi nauttia matkasta? Masokistit ovat sitten luku sinänsä.

Lohdutan itseäni sillä, että meikäkin täyttää pyöreitä ensi vuonna, joten ehkä se Pariisi olisi kesällä kuitenkin kauniimpi paikka. Vaikkakin turisteja tietysti hiton paljon enemmän, mutta..

Tässä siis tämän hetken kuulumiset. Pysykää kanavalla..