No niin.

Tuli käytyä taas labrakokeissa, joissa suonta ei tahtonut taaskaan löytyä, mutta saivat kuin saivatkin lopulta tiristettyä näytteeseen tarvittavan määrän verta ilmoille. Parin turhan pistoksen jälkeen, tosin. Se ei taas ole mitään uutta.

Sitten palasin kotiin ja lähdin illansuussa takaisin Syöpikselle, jossa oli ilta-aika lääkärille. Asiallinen nuori naislääkäri otti minut sitten vastaan ja kävimme läpi tulokset ja jatkot.

Saatujen tapahtumatietojen perusteella toteamma seuraavaa. Valkkarit kävivät juuri niin alhaalla kuin oletettiinkin, tosin varmuutta todellisesta arvosta ei saatu. Syynä se, että siksi olisi pitänyt raahautua perjantaina labraan että valkkarit ovat alhaisimmillaan 10. pvn tienoilla tiputuksesta. Tätähän minä risapää en taas muistanut vaan venytin käyntiä maanantaille, jolloin oli jo 13. pv menossa ja valkkarit hyvää vauhtia nousussa. Hyvä minä.

No ei se mitään. Seuraavaa satsia pienennetään jkv ja kaikilla kuudella kerralla tulee sekä Taxo että Herceptin, CEF jää kokonaan pois tästä tarjoilusta. Ok.

Kävimme myös sivuoireet läpi yksi kerrallaan ja totesimme että ei mitään uutta auringon alla, mutta että yleensä ne lievenevät seuraavilla kerroilla. Tai sitten ei. Minä kun näytän olevan aina silloin tällöin tilastohirviö, joka ei noudata näitä todennäköisyyksien lakeja vaan teen mitä sattuu tai jotain muuta.

Lääkärimme tuntui olevan hieman hämmästynyt siitä että karvat ovat päässä vielä. Tosin ei se ole vielä kirkossa kuulutettu sekään, etteivätkö ne vielä tästä varisisi, mutta ainakin toistaiseksi ovat vielä päässä pysyneet. Ennen pesua harjatessani niitä lähti kyllä ihan kiitettävä määrä, mutta on niitä vielä päässäkin ihan kiitettävä määrä. Paino sanalla vielä. Joten ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ne hiukset.

Ne kaksi riivattua metaria, jotka piileskelevät siellä fileen alla, saavat todennäköisesti melkoista kyytiä hoitojen myötä, mutta tämän lääkärin kommentti oli, että kokonaan niitä ei saada pois, tai siis että ne uusiutuvat mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Mutta että lääkitys on sitä varten. Ja jos tämä lääke lakkaisi toimimasta tai ei edes alkaisi toimimaan, on sitten toisia valmisteita, joilla kokeilla.

Kontrollit tulevat olemaan sitten jatkossa 3 kk välein. Ja jos oikein ymmärsin, loppuiän. No sehän ei minua sinänsä haittaa, TT-kuva on se vähiten ahistava, eli se viimeisin, jossa kävin Lastensairaalassa. Eli ei se ahi-kelkka jossa ensin pelästytin itseni. Se on positiivista, se. Joten, vaikka joutuisinkin ravaamaan joka 3. kk kontrollissa, sehän on vain omaksi parhaaksi ja sen vuoksi, että mahdollisimman ajoissa nähtäisiin mitä nämä pikku riiviöt suunnittelevat.

On se kuitenkin hyvä, että meillä on tämä julkinen terveydenhoitojärjestelmä näinkin hyvä.