Ilmeisesti.

Tuli mässäiltyä kaksin käsin, perinteisiä joulumämmejä niin, että korvista pursuu. Mandariineja en halua enää nähdäkään ennen ensi joulua. Olen sitä ikäpolvea, että etelän hetelmiä ei ollut ympäri vuoden ihan niin runsaasti eikä lajikkeita ylenpalttisesti. Kaiken maailman pomelot, uglyt, passionit ja muut risteytyspelleilyt minibanaalien muodossa olivat tuikituntemattomia. Mandariineja/klementiinejä/satsumia sai aikoinaan joulun aikaan ja niitä herkuteltiin vähän, mutta ai että olivatkin hyviä.

Suklaakonvehdit kuuluvat ehdottomasti jouluun, sen totesin - kun niitä ei tänä jouluna ollut. Ostin vasta pyhien jälkeen ensimmäisen rasian. Samaten pähkinät ovat yleensä kuuluneet joulupöydän naposteltaviin. Nimenomaan "aivopähkinät" l. saksanpähkinät. Toki ostin niitä ennen joulua pussillisen, kun suht järkevään hintaan sain orientista, mutta ne olivat valmiiksi kuorittuja. Totesin yllättäen, että se pähkinöiden rikkominen muodostaa huomattavan osan joulun perinteisestä, nautittavasta pähkinäoperaatiosta. Ei ollut yhtään sama asia, kuin valmiiksi kuorittujen natustaminen. Niin se vain on ihminenkin tapoihinsa piintynyt. Hyvä tietää tuokin, aina oppii vanhakin uutta.

Mutta taatelikakut tuli leivottua. Ja syötyä. Toinen meni heti lämpimäisinä ja toisesta jäi pari palaa aamuksi. Ihan kiitettävä suoritus, noin kahteen kärsään suoriutua kahdesta kuivakakusta vajaan vuorokauden sisään..

Savukalaa ei saatu tänä jouluna, ei lämmin- eikä kylmäsavu. Se oli kyllä melkoinen tappio, koska varsinkin kylmäsavukirjolohi on todella herkullista, sillä olisi mielellään herkutellut jouluna. Mutta.. Ei kaikkea voi saada. Täytyy olla tyytyväinen siihen mitä sai.

Me olimme lahjattomia keskenämme jouluna, joten tämä oli siis erittäin ruokapainotteinen joulu. Samoin kuin lepo. Mutta kukin tavallaan.

Nyt kohti uutta vuotta..