Jestas, onko siitä jo niin kauan? Melkein kuukausi kun viimeksi horisin tästä The Sairaudesta.. No on jo aikakin rasittaa teitä taas inhoilla yksityiskohdilla. No niin.

Juu. Sulkasadosta taisi olla viimeksi puhetta. Siihen sen verran päivitystä, että näyttäisi siltä, että hiusten variseminen olisi nyt palautunut samalle asteelle, kuin ns normaali ihmisen hiusten lähtö uusiutumisprosessissaan. Eli harjaan toki jää muutamia hiuksia, kuten aina ennenkin ennen syto-hoitoja, mutta ei sen enempää.. (Varovaista tuuletusta.. =) )

Sitten viimeaikaisiin tapahtumiin.

Tuli käytyä eilen 3. Herceptin-Taxo -tiputuksessa.

Sivuoireet toisesta tiputuksesta taisivat näin empiirisestä näkökulmasta katsoen jäädä osittain lievemmiksi, kuin ensimmäisen kerran jälkeen. Ehkä syynä se, että osasi odottaa mitä tuleman piti, ehkä siksi, että elimistökin oli jo sopeutunut jkv. En tuota tiedä, ja välikö sen? Pääasia, että oli parempi olo kuin viimeksi.

Maanantaina 1.12. kävin siis ensin labrassa, ja näin senkin ihmeen, että siellä oli miespuoleinen, vanhempi, viiksekäs näytteenottaja (tai sitten hän oli itäsaksalainen kuulantyöntäjätär..), mutta nii tai naa, oli muuten eräs parhaista näytteenottajista, joka on minun eteeni sattunut. Ei survonut, ei puhkonut suonia, ei vaihtanut neulaa. Pisti kevyesti, tuskin edes tunsin, ja se oli siinä.

Ja uskokaa, jos sanon, että jos käy pari kertaakin saman vkon aikana pahimmillaan näytteenotoissa ja tiputuksissa, osaa arvostaa, jos sattuu kohdalle edes hieman hellempikätinen (lue: ammattitaitoisempi) pistelijä. Pienestä ne on taas riemunsa revittävä, mutta hyvä, että niitäkin on. Riemuja, nimittäin.

Eilen sitten taas tiputus, joka sekin sujui varsin mainiosti. Hieman perinteistä heikotusta operaation päätteeksi, mutta ei niin, että se olisi tahtia haitannut.

Tänä aamunakin jätin tavanomaisuudesta poiketen Primperanin ottamatta, kun ei tuntunut siltä, että tarvetta olisi ollut. Miksi kiusata lääkkeillä itseään enempää, kuin mitä pakko on? Semminkin, kun Primperan kuuluu makuelämykseltään samaan kategoriaan, kuin tämä ah aina niin ihana Deksametason, eli kortisoni. Karmean makuinen ja vielä näitä kuivia tabletteja, jotka juuttuvat kielen takaosaan levittäen sieltä kitkerää makuaan pitkäksi aikaa. Ja niitä saa sitten nieleskellä puoli päivää tai survoa jollain pulloharjalla alas.

Viime yökin tuli kortisoneista huolimatta nukuttua sut käypäsesti, eli senkään puolesta ei ole valittamista.

Tämähän alkaa mennä huolestuttavaksi, jos ei enää valituksen aiheita löydä olostaan.

Jäämmä siis odottamaan kolmatta päivää ja siitä eteenpäin viikkoa, eiköhän silloin kuitenkin jotain irtoa.