Kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että kun navetasta löytyy lehmiä vatsaansa myöten lietteessä, kyseessä on eläinrääkkäys.

Samoin, jos koiraa hakataan vasaralla päähän tai paiskataan 12. kerroksesta alas pihamaalle. Selvä tapaus.

Haluan kuitenkin laajentaa käsitystä eläinrääkkäyksestä hieman.

Kun koira puetaan "hassuihin" ihmisten vaatteisiin hattuineen ja aurinkolaseineen, että sille voitaisiin nauraa, kyse on mielestäni eläinrääkkäyksestä.

Kissan ahtaminen purkkiin tai se, että sen käpälään sitoo haarukan ja väittää sitten että se syö kuten ihmiset, tai ainakin se, että pitää ottaa kuva, jossa kissaparka muka käyttäytyy inhimillisesti, täyttää rääkkäyksen tunnusmerkit.

En tiedä, osaavatko eläimet hävetä, mutta jos osaavat, ne häpeävät varmasti. Sekä omaa olomuotoaan lajitovereidensa silmissä, mutta ennen kaikkea ihmisen käytöstä niitä kohtaan.

Entäpä nämä mummelot ja hienostorouvat, jotka yrittävät tehdä koirasta ihmisen korvikkeen. Korvata sillä lapsen, jota eivät saaneet tai miehen joka älysi lähteä karkuun. Ja tälle koiralle sitten syötetään hopealautaselta herkkuja "kun se ei suostu mitään muuta syömään" ja koira painaa tuplasti sen, mikä olisi terveellistä. Siinä sitten lyllertää vierekkäin mummo ja astmaattisesti vinkuva koira.

Joku on taas sitä mieltä, että täytyy mummolla antaa olla edes se viimeinen ilo elämässä, eihän sillä raukalla ole kuin eläke, ja mummo syöttää koiralle kalliimpia ruokia kuin itselleen.

Täytyykö mummolle suoda oikeus rääkätä koira hengiltä tappamalla se ylensyöntiin? Miksi tämän mummon oikeudet ovat tärkeämmät kuin koiran?

Ja nämä varakkaat rouvat, joilla on puudeleilleen omat kynsienhoitajat, ja jonka puudelin turkki värjätään aina sohvakaluston mukaan, että se sopisi sisustukseen..

Mielestäni kyseessä on selkeä eläinrääkkäys, jos eläin pakotetaan tekemään jotain joka poikkeaa sen luonteesta, vain siksi, että siitä koituisi ihmiselle hupia ja/tai rahantuloa.

Koira- ja kissanäyttelyt talkittuine, puleerattuine osanottajineen ovat yhtä helvettiä eläimille. Kaikkinaiset lapsi ja koira -näyttelyt ja koira ja omistaja -tanssikilpailut ovat naurettavia. Jos koira haluaa liikkua, onko siitä aina pakko tehdä jossain vaiheessa kilpailu ja jos ei kilpailua, ainakin tunkea You Tubeen video, jossa eläimelle nauretaan.

Eläin itse ei ehkä kärsi siitä nauramisesta, mutta eläimen omistaja antaa itsestään sellaisen kuvan, että

a) hän ei ymmärrä, että koira/kissa/fretti/papukaija jne on eläin. Luontokappale, joka käyttäytyy lajilleen ominaisesti. Tai käyttäytyisi, jos saisi siihen tilaisuuden.

Nythän on niin, että jos tämä lajikäyttäytyminen on mukavaa, sitä kuvataan ja sille nauretaan. Jos taas käytös on haitallista (esim. paikkojen merkkaus, pureskelu, ääntely tms) siitä yritetään päästä eroon. Eläin täytyy muokata leluksi, joka tekee vain sen, mistä pidetään, mistä on hyötyä ja mikä meille ihmisille sopii. Kaikki muu on jalostettava, kasvatettava, koulutettava tai vaikka piestävä pois eläimestä.

b) hän yrittää ympätä eläimeensä inhimillisiä tunteita, joita sillä ei luontaisesti ole, kuvittelemalla tämän olevan inhimillinen. Varmasti esim. koira oppii lukemaan isäntänsä/emäntänsä käytöstä jonkin verran, mutta ei taatusti ole mikään ajatuksenlukija. Tiedän toki, että jos eläin tekee jotain, josta ennen on seurannut rankomista, se oppii reagoimaan jo etukäteen, jolloin se saattaa livahtaa jo valmiiksi rangaistuspaikkaan ennen kuin tihutyötä on edes ehditty huomata, mutta ei se silti ajattele.

Sanotaanhan, että koira ei ole älykäs, se on oppivainen. Sama pätee kissaan ja moneen muuhunkin eläimeen.

Moniko näiden eläinten kanssa elävistä edes tietää, miten lemmikkinsä luontaisesti käyttäytyy? Moniko edes kunnioittaa luontoa ja eläintä niin paljon, että vaivautuu ottamaan asiasta selvää? Eikö se riitä, että koira lihotetaan hengiltä sille sopimattomalla ravinnolla vain siksi, että se syö kaiken mitä sille annetaan? Ei se tarkoita sitä, että se olisi koiralle terveellistä. Syöväthän lapsetkin sitä mihin ne totutetaan, ja nyt nähdään paljonko on ylipainoisia koululaisia ja mikä on heidän kuntonsa, allergiat ja muut lisääntyvät koko ajan..

No se siitä. Palataan eläimiin. Olin siis sanomassa, että eikö koiran hengiltä lihottaminen riitä, pitääkö vielä tehdä siitä pelle, jonka tehtävä on viihdyttää sohvalla leviäviä kanssaeläjiään? Nämä idiootit voisivat ihan mieluusti pukea ne "hassut" vetimet itsensä ja toistensa päälle ja kuvata toisiaan tekemässä typeryyksiä, putoilemassa kaappien päältä ja juoksemassa lattialla ympyrää.

Olen tähän ikään mennessä löytänyt vasta yhden koiran koulututusta ja kasvatusta käsittelevän kirjan, joka lähestyy asiaa koiran näkökulmasta. Ja sen luontaisen käytöksen valossa. Se olikin sitten tajunnan räjäyttävä elämys.

Itse en ole enää edellisen lemmikin 18-vuotiaana tapahtuneen kuoleman jälkeen hankkinut uutta, enkä hanki näihin oloihin. Pieni kaupunkiasunto ei ole koiran kokoisen lemmikin paikka (koiran kokoisella tarkoitan siis säkäkorkeudeltaan minimissään 50 cm kokoista, kääpiökoirat ja muut lelut ovat asia erikseen, niitä en edes pidä koirina). Koira joutuisi olemaan yksin päivät ja sillä ei olisi tarpeeksi tilaa. Myöskään kissaa en tähän asuntoon halua, koska sekään ei pääsisi toteuttamaan itseään tarpeeksi.

Olen sitä mieltä, että jos ei voi tarjota eläimelle sen luontaisesti tarvitsevaa elinympäristöä ja antaa sen käyttäytyä lajilleen ominaisesti, ei pidä hankkia sitä. Hoitakoon jokainen itse nöyryyttämisensä ja typerän käytöksen, ei siihen tarvitse hankkia eläintä sijaiskärsijäksi.