Eivätkä ne huonotkaan uutiset loppuviimein sitten niin huonoja ole, kait?

Kävin labrassa ja otilla tänään.

Kontrollikuvat olivat ok, niissä näkymättömät kaksi metaria piileskelivät edelleen siellä danttufileen alla, eikä mitään muutakaan hälyttävää näkynyt, ei uutta eikä vanhaa.

Labrakokeet olivat valkkareita lukuunottamatta priimaa, ja valkkaritkin olivat vain vähän notkeellaan, mikä selittynee sillä, että nyt on menossa 9. hoidonjälkeinen päivä..

Mutta.

Koska olen suht nuori ja negatiivinen (hormoonisellainen, siis..) ja koska Herceptinillä on ollut odotetusti niin hyvä vaste, tohtorimme oli sitä mieltä, että jatketaan vielä Herceptin-hoitoja, eli se yksi varmuudeksi varattu aika käytettäisiin nyt 2.3. ja sitten palattaisiin säteiden jälkeen jatkamaan..

Sädehoitoon pistettiin lähete vetämään (tms.) ja alustavasti oli puhe, että sitten taas jossain vaiheessa kontrollikuvat ja sydämen uä.

Lääkäri tähdensi sitä, että kaikella tällä rumballa olisi tarkoitus nyt siis kaikin mahdollisin asein käydä käsiksi näihin kahteen metarinrääpäleeseen jotta ne saataisiin eliminoitua. Sijaintipaikkansa perusteella ne ovat aika ihanteellisesti sädetysalueella, joten säteiden tarkoitus olisi kapseloida nämä paikoilleen ja Herceptin sitten viimeisteilisi työn.

Lääkäri sanoi myös sitä, että kontrollit jatkossa tulisivat tietysti olemaan, kuten jo aiemmin olikin puhetta, kolmen - neljän kuukauden välein ja mammografia joka toinen vuosi loppuiän. Tarkoitus tietenkin olisi näillä hoidoilla jo parantua, tosin käsitteenä parantua on aika venyvä jos näitä metareita ei saa leikattua mutta ne pysyvät kuitenkin piilossa. Eli mistä minä tiedän sitten, ovatko ne toimintakyvyttömiä vaiko vain näkymättömissä mutta..?

Oli puhetta että jos minut saadaan "parannettua", mahdollisuus saada toinen syöpä olisi sama kuin kenellä tahansa. Jos todennäköisyys oli syöpää vastaan alunpitäenkin, eikä meillä todellakaan suvussa rintasyöpää ole ollut, en taas oikein tiedä pitäisikö kommentin rauhoittaa vai.

Kuitenkin ikä ja hormooninegatiivisuus vaikuttavat kuulemma siihen, että minua pidetään silmällä sitten vähän pidempään.

En nyt oikein taas tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Faktat tulivat oikein hyvin selville ja kuullun ymmärrys pelasi erinomaisesti puolin ja toisin. Lääkäri vastasi kun minä kysyin ja kyseli kaikenlaista johon minä puolestani yritin antaa tyhjentävän vastauksen. Eli informaatio oli taatusti riittävä.

Ehkä tämän sulattelemiseen vain menee jonkin aikaa..

Joka tapauksessa pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin siitä että Taxoista pääsin eroon. Herceptin kun ei aiheuta juurikaan sivuoireita.

Että näillä mennään.