Tai ainakin paskasta. Suoraan sanottuna, suurin piirtein.

Kyse on siis koiran jätöksistä, kuten hienommin sanotaan. Ja niistä ihmisistä jotka aloittavat jokavuotisen ristiretkensä tämän kyseisen luonnontuotteen kitkemiseksi urbaanista ympäristöstä.

Itse en ole vuosikymmeniin astunut koiran jätöksiin. Miksikö? No, minä katson mihin kävelen. Yritän myös vältellä limaklimppejä ja oksennuslammikoita. Ne tosin eivät ole koirista peräisin. Tuskin edes niiden omistajista.

Tämä tietty kansanosa, joka jaksaa uutterasti nousta joka jumalan kevät barrikaadeille verenhimoisina, on sitä mieltä että urbaaniin ympäristöön ei kuulu maatuvat koiran kikkareet, lokit, puut, ruoho, pensaat (varsinkaan myrkylliset marjapensaat, hui!) eikä ylipäätään mikään mikä vähänkin viittaa luontoon.

Sen sijaan heidän mielestään tähän ympäristöön kuuluu nämä jo mainitut limaklimpit, oksennukset, olutpullot ja tölkit rikottuina tai ei, mäyräkoiran kuoret, karkkipaperit, einespitsan kääreet yms yms "luontoon kuuluva".

Jos pienokainen sattuu saamaan koiran kikkareen lapaseensa tai kengänpohjaansa, vika luonnollisesti on koiran tai ainakin sen omistajan, eikä tietenkään lapsen vanhemman, joka istuu juoruamassa naapurin akan kanssa tai länkyttää kännykässä ja lapsi saa tehdä mitä mieleen juolahtaa.

Jos pienokainen sattuu astumaan lasinsiruun, ei tule pieneen mieleenkään kirjoittaa yleisönosastolle tulikivenkatkuisia vastineita juopoista jotka jättävät pulloja nuorison rikkoa. Eihän sitä voi, kun pullo saattaa olla omasta ryyppyreissusta peräisin tai oman teini-ikäisen kaverin (oma teini kun ei tietenkään juo, ei polta, ei varastele kaupasta eikä rä'iskele kesävihreitä ja aivolimoja pitkin rotvalleja..) tai oman kullan. Täytyyhän nyt ihmisellä olla oikeus toteuttaa itseään.

Jos tämä samainen pienokainen syö karkkia tai jäätelöä ulkona äitinsä kännykkäpuhelua häiritsemässä, hän saa varistaa käärepaperit aivan mihin sattuu, siihen ei puututa. Ei tietenkään koska kaikki energia ja huomio kohdistuu koiran jätösten etsimiseen ja niistä valittamiseen.

Vastuu omista tai omien, vielä alaikäisten lasten tekemisistä on hakusessa ja pahasti. Kaikki on aina ja joka paikassa muiden syy. Koirien, niiden omistajien, naapurien, yhteiskunnan, ihan kenen tahansa mutta ei oman itsen.

Hyvää kevättä vain kaikille.