Alkoivat vihdoinkin. Sädehoidot.

Tuossa männäviikolla joku jo ehti soittaa Meikusta että jos tulisin tänään puolisen tuntia aiemmin lisäkuviin, kun piti jotain arvoja säätää kohilleen. Minähän tietysti lupasin, mitäs tässä, saikulla muuta kuin aikaa.

Olin kerrankin paikalla ajoissa ja kysäisin akvaariosta minne mennä vai tulisivatko hakemaan. Sanottiin että rouva istuu vaan aulaan odottamaan, nimeltä kutsutaan. Vartin päästä taklasin ossin käytävälle ja kysyin mikä mättää kun kukaan ei hae. Mentiin yhdessä akvaariolle ja sihteeri sieltä soitti sitten ja sanoi lopulta että myöhässä ovat aikataulusta. Minä varmistin että kai tietävät myös sädepuolella että aikataulu kusee. Tietävät, kuulemma. Ovat yhteydessä keskenään..

No hienoa. Minä odotin ja lopulta tulivat hakemaan. Sitten lavitsalle makaamaan ja säätöä, kuvausta ja mittausta. Ja käsi puutui. Se joka oli nostettu pään yläpuolelle.

Lopulta pääsin sieltä ja toiselle käytävälle odottamaan. Kello oli jo tässä vaiheessa melkein tunnin myöhässä alkuperäisestä. Odottelun jälkeen sädepuolen sihteeri tuli ilmoittamaan että vielä menee hetki, ja kohta päästään tositoimiin. Kysyin heiltä että kai he tiesivät että olin itsekin myöhässä, kun sihteeri niin minulle sitä vakuutteli että tieto kulkee..? Ei tiennyt. Että se siitä..

Lopulta sitten kutsuttiin sisään. Siinä koneelle pääsyä odotellessa   hyödynnettiin aikaa ja varattiin loput 24 aikaa ja samalla sain sytopuolen ajatkin. Eli aikoja on nyt varailtu tuonne syyskuun lopulle asti. Kun päästiin itse asiaan, taas saman tyyppinen laite ja säädettiin ja mitattiin ja sit sädetettiin. Ja lopulta kotimatkalla lähemmäs kaksi tuntia myöhemmin kuin piti. Onneksi ei ollut sovittua ohjelmaa sen jälkeen. Mitenkähän ne potilaat/asiakkaat, joilla mahdollisesti oli koko päivä aikataulutettu tiukkaan. Heitä saattoi hiukan harmittaa.

Siinä odotellessani muuten piristin itseäni lukemalla isojen poikien lelulehteä eli Tuulilasia ja erästä akkainlehteä, jossa oli taas ihmeteltävää.

Isojen poikien lelulehdissä oli taas Tärkeätä Puhetta autoista ja niiden ominaisuuksista. Miehet ne jaksavat.. Eikös se ole Tuulilasin mainos jossa kaksi miestä keskustelee millon ompelukoneesta, millon ladattavasta rikkaimurista ja millon mistäkin. Ja sitten todetaan hah-hah-huumorilla että voihan sitä innostua ja hehkuttaa kodinkoneitakin, mutta me puhumme mieluummin autoista. *huoh*

Joku totesi kai aikoinaan jotain siihen tyyliin, että jos miehet tekisivät kotitöitä enemmän, olisivat kodinkoneidenkin käyttöominaisuudet ja tekniikka aivan eri luokkaa. Nythän niitä ei tarvitse kehittää juurikaan, kun ovat "vain" naisten käytössä.

Tässä akkainlehdessä puolestaan oli sinänsä hyvä sitaatti joltain muotigurulta, että ei kannata yrittää näyttää nuoremmalta, vaan keskittyä siihen että EI näyttäisi ainakaan vanhemmalta kuin on. Se riittää varsin mainiosti.

Muuten lehti oli kyllä hämmästyttävän pinnallinen. Ja kaiken kruunasi artikkeli venäläisestä viettelykoulusta, kuvin ja sitaatein somistettuna.

Ensimmäisessä kuvassa oppilas istui kahareisin nuken päällä. Nukessa oli dildo johon oli kytketty mittarit ja niillä mitattiin oppilaan genitaalien lihasvoimaa. Great! Asiaa heti kättelyssä. Seuraavissa kuvissa naiset ryhmäposeerauksessa "viettelevässä asennossa" eli peräpeili pitkällä ja polviinsa nojaten keimailivat ja katsoivat ripsien alta kohtalokkaasti. *hoh-hoijaa*

Itse artikkelin alussa kerrottin että venäläisen naisen täytyy osata vietellä saadakseen itselleen varakkaan elättäjän (huom: vapaasti muistellen, voi olla että tulkinta on hieman kärjistetty..) ja itse artikkelissa siteerattiin arvatenkin yhtä oppilaista joka kommentoi että kun hän pitää miehensä tyytyväisenä, mies antaa hänen tehdä mitä haluaa ja ostaa hänelle mitä hän haluaa.

Tämäkö on naisen korkein kehitysaste? Miellyttää miestä? Onko venäjällä naisen asema vielä 50-luvun tasolla? Anteeksi vaan, mutta pohjoismaisten naisten tasa-arvo on huomattavasti kehittynyt niistä ajoista. Miesten mielestä luonnollisestikin väärään suuntaan, väittäisin, mutta haloo?

On hyvä että suhteessa on vipinää, eikä kaikkea tarvitse älyllistää, mutta jos tärkeintä suhteessa on se, että naisella on vipinää alapäässä, mutta yläpää saa olla täynnä lentohiekkaa, mennään mielestäni jo metsään että rytisee. Minun on vaikea uskoa että on miehiä, joille riittää naisen ulkonäkö, jota voi näytellä kavereille ja kollegoille, ja naisen pitää olla hiljaa ja hyvät tavat kunniaan.

Jotenkin tuntuu että aina jos naisella on korvien välissä muuta kuin etäisyyttä, tietyille miestyypeille hän on uhka. Aivan sama onko hän hyvännäköinen vai ei. Ja stereotyypeissä, joita media suoltaa, älykkönainenhan on aina rekkakuskilepakon näköinen rillipiru. Älykäs ja kaunis nainenhan on mahdoton yhtälö.

Oma lukunsa tietenkin nämä botoksi- ja silikonipommit joita tv-sarjat ovat väärällään. Esim. naisetsivä tai -poliisi on aina hoikka, pitkähiuksinen, rintava, usein latinotyyppikin. Suuret silmät, houkuttelevat huulet, joita hän mutristelee pohtiessaan murhaajan motiiveja.. Kuulostaako tutulta? Alkaa välillä tökkiä, muutamaa sarjaa katsoo vähemmän vain siksi, että se on niin kliseinen.

Mutta takaisin näihin lehtiin.. Pinnallisuuden huippuja todellakin, en paremmin sano. Molemmissa heijastuu miesten esineellistys. Autot ja naiset, miehen kaksi lelua.

Mutta minähän olenkin femakko, tiukkapipo ja huumorintajuton nipottaja. Älkää siis ottako vakavasti..