Kaikille teille, jotka kadehtivat yrittäjän elämää, kuinka vapaata se on ja kuinka rahaa tulee ovista ja ikkunoista, voin liki vuoden yrittäjyyden jälkeen kertoa: nitkahditte aatoksissanne ja raskaasti.

Tai oikeammin sanottuna näette vain sen toisen puolen, kuten usein käy, kun halutaan ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella.

Kyllähän sitä rahaa tulee juu, ovista ja ikkunoista ja välillä jopa savupiipustakin tulisi, jos sellainen sattuisi olemaan. Oletteko kuitenkaan miettineet mitä yrittäjä tekee saamallaan suunnattomalla rahamäärällä? Tallettaa Cayman-saarille avaamalleen pankkitilille eläkepäiviä varten? Sytyttää sikaareita satasilla ja lämmittää torppansa tonneilla?

Ei todellakaan.

Laskekaapa huviksenne, ihan ilman esimerkkisummaa, paljonko yrittäjälle jää käteen summasta X kun hän maksaa siitä työntekijöidensä palkat, heidän veronsa, sos.turvamaksunsa (kyllä, ne vähennetään työntekijän bruttopalkasta, mutta kukas ne rahat tilittää veroviranomaisille, ja kenen tililtä se raha sinne verottajan pussiin kilahtaa, jos ei yrittäjän.. haloo!!), firman vakuutukset, omat vakuutuksensa (YEL, vapaaehtoinen tapaturmavakuutus..), firman tuloksen alv:n, omat ennakkoveronsa, koneet, laitteet, materiaalit, ilmoituskulut, tilitoimiston laskut (sikäli jos ei itse ole halukas opettelemaan kirjanpitoa ja istua yökaudet kuittien ja papereiden keskellä räknäämässä..), varaston vuokran, firman auto(je)n (ja nekään eivät ole edustusautoja vaan pakettiautoja firman työkaluston kuljetukseen) vakuutukset, huollot ja käyttökulut.. jne jne..

Ja sellainen pieni asia, joka oli aivan unohtua: firman pitäisi tuottaa edes sen verran voittoa, että voisi laskea itselleen edes kohtuullisen palkan. Palkan siitä, että hän tekee kentällä töitä työntekijöidensä rinnalla, illat laskee tarjouksia ja suunnittelee miten työkohteet olisi parasta järjestää ja hoitaa, ettei tulisi pahemmin persnettoa ja hoitaa muita juoksevia ja paperiasioita.

Viranomaistenkin kanssa on syytä hoitaa asiat kuntoon ja ne hoidetaan vain virka-aikaan ja kaikki se aika on pois tuottavasta työstä.

Tiedetään toki että näitä "yrittäjiä" riittää kyllä, jotka perustavat firman, ensin hankitaan firmalle kaikki firman tunnusmerkit; puhelimet, edustusautot, käyntikortit, kaikki tietokoneet ja muut vimpan päälle. Ja sitten aletaan pihtaamaan työtekijöiden kustannuksista. Jätetään verot, sos.turvamaksut ja vakuutukset maksamatta, pistetään firma nurin ja perustetaan uusi firma.

Tai vaikkei olisi tarkoituskaan ajaa firmaa itse konkurssiin, ei ymmärretä, että se tärkeysjärjestys ei ihan ole siinä, että ensin hankitaan kulissit ja sitten aletaan miettimään miksi firma yleensä on perustettu. Isommissa yritelmissä on vielä johtajaa johtajan päälle, mutta se suorittava, tuottava porras, eli työväestö, onkin sitten firmalle pelkkä menoerä, joka aiheuttaa ne suurimmat kustannukset. Voi olla, että työntekijät yhteensä kaikkine lakisääteisine saattavat maksaa firmalle yhtä paljon, kuin ne pari johtajaa edustuskuluineen ja -autoineen yms rekvisiittoineen, mutta kummat tuovat firmalle enemmän rahaa? Ehkä firma ei pyöri ilman johtoporrasta, mutta ei se kyllä pyöri ilman työntekijöitäkään.

Siinähän sitten herra johtaja istuisi sivistyssuikale kaulassa hienona kun ei firmassa tapahtuisi muuta kuin että sihteeri taivuttelisi paperiliittimistä abstraktia taidetta tai sopimuksista lennokkeja.

Ei firmaa kannata tietenkään pitää pystyssä vain siksi, että saisi työllistää pari tyyppiä, mutta olisi se nyt herra nähköön vähintään kohtuullista, että siitä saisi itselleen edes minimipalkan ettei menisi ihan harrastelupohjalle.

Mitä siihen vapauteen tulee, kuinka yrittäjänä saa vapaasti päättää ajankäytöstään, sen kuin vaan makaa aurinkorannalla riippumatossa ja antaa työväen raataa puolestaan..

Kaunis ajatus, mutta kukas firmaa sillä aikaa hoitaa? Kuka tekee sopimukset, valvoo työmaat, järjestää työntekijät kohteisiin, maksaa heidän palkkansa ja illat soittelee tilaajien kanssa tulevista, olevista ja menevistä työkohteista?

Ei se kuulkaa niin mene, että yrittäjä leikkii herraa, istuu pitkillä lounailla muiden liikemiesten ja herrojen kanssa tärkeän näköisenä kuin kissa paskalla, ajaa mersulla ja puhuu puhelimeen, eikä osallistu mitenkään omalla työpanoksellaan firman hyvinvointiin. E-hei. Yrittäjä vetää samanlaisen haalarin niskaansa kuin työntekijätkin ja osallistuu töihin yhtenä heistä. Onhan se selviö että mitä paremmin firmalla menee, sitä paremmin menee firman työntekijöillä. Ja yrittäjällä, jos mitä jää jäljelle firman rahoista.

Lisäksi on otettava huomioon, että kun palkattu työntekijä on sairaana tai lomalla, hän on sitä yleensä täydellä palkalla. Yrittäjä on sairaana työtön (jos ei hae Kelasta sairauspäivärahaa jonka suuruus määräytyy saman arvioidun työtulon mukaan, jonka mukaan hänen YEL-maksunsa määräytyy).

Ja jos yrittäjä saa firmansa asiat ihmeen kautta siihen kuntoon, että uskaltautuu pitämään lomaa vaikkapa viikon tai kaksi (kun ensin on hoidettu illat ja viikonloput firman asioita, valvottu yöt ja hankittu vatsahaava), hänen lomansa on syytä suuntautua kotoa pois, aivan siitä yksinkertaisesta syystä, että firma ei seuraisi mukana kuin peräpukama lomakohteeseen. Kotona loman viettäminen on yhtä kuin firman asioiden pyörittäminen. Vapaa-ajat firman paperit pyörivät pöydillä, puhelin soi taukoamatta, työkalut valtaavat nurkat ja työvaatteet pesukoneen. Vietä siinä sitten lomaa.

Kaiken tämän jälkeen kysynkin teiltä, rakkaat lukijat:

Moniko teistä olisi valmis tähän autuaallisena pitämäänsä yrittäjyyteen? Ei taitaisi olla jonoksi asti innokkaita hakijoita?