Ehdin taas plarata erästä akkain lehteä sen muutaman minuutin, jonka sain odottaa pääsyä sädetykseen.

Olin pudota pyrstölleni mainoksista joita lehdissä oli.

"Suklaan makuinen hammastahna"?

Voi hyvänen aika. Kuka haluaa suklaan makuista hammastahnaa. Eikö raikas maku olisi se tavoiteltavampi olotila hampaiden pesun jälkeen? Jos joku heittää läppänä että "olis kiva jos hammastahna maistuis hernekeitolle", kohta markkinamiehet lanseeraisivat hammastahnan, joka maistuu rokalle.

Pitääkö jokaista oikkua noudattaa, vaikka kuinka älytöntä? Niin, tietysti, tämähän on länsimaa, täällä asiakkaan tahto on laki. Mitä asiakas keksii vaatia, myyntimies sen hälle tarjotkoon. Kritiikkiä ei pidä harrastaman. Raha ratkaisee.

Tässä muistui taas mieleen kitinäni siitä, että miksi runebergin torttuja myydään kohta vuodenvaihteen jälkeen ja mämmiä juhannukseen asti. Kaupassa kyseltyäni olen saanut ympäripyöreitä vastauksia tyyliin "kaikki eivät halua syödä sesonkituotteita vain sesongin aikana". Juu kyllä minä sen ymmärrän, mutta onko kauppiaiden pakko nöyristellä joka asiakkaan edessä. Onko kilpailu oikeasti niin kovaa? Vai eivätkö kauppiaat vain välitä? Veikkaan jälkimmäistä.

Mielestäni jos joku haluaa syödä kinkkua juhannuksena tai mämmiä jouluna, saa sen toki tehdä, mutta ostaisi sen sesongin aikaan ja pistäisi pakkaseen. Tai hinta pitäisi olla kaksinkertainen sesongin ulkopuolella.

Sitä paitsi, jos kaikkea saa ympäri vuoden, ei ole kohta enää mitään kohokohtia elämässä. Ei mitään mitä odottaa. En ole pula-ajan lapsi, eikä meillä ollut tätä karkkipäivä-ilmiötä, mutta ei meillä märvelletty koko ajan jotain mässyä, tai pitänyt olla joka päivä jotain herkkuja. Ja vaikka lapsena tuntui odottavan aika olevan loputtoman pitkä, se kannatti. Juuri se hyvän odottaminen oli se pointti. Osasi arvostaa, kun lopulta pääsi syömään sitä mitä oli tippa kielenpäässä odottanut.

Nykyään kaikkea pitää olla tarjolla, mitään rajoituksia kun ei ihmisillä saa olla (ties mitä traumoja saisivat, jos joku kieltäisi syömästä mämmiä jouluna..), mutta onko tämä loppujen lopuksi tarpeellista ja mielekästä. Älkääkä verratko toiseen laitaan, johonkin äärikommunistiseen yhteiskuntaan, jossa kaikki on kiellettyä, mikä ei erikseen ole sallittua. On olemassa myös välimuotoja. On olemassa yksilön oma vastuu, jolloin ymmärtää, että kaikkea, mitä on mahdollista tehdä ja mikä on kivaa, ei ole välttämättä järkevää tehdä.

Tiedän että se itsekuri ei ole kaikkien ihmisten toiveiden täyttymys, toiset eivät edes ajattele asioita siltä kannalta, että sillä olisi mitään suurempaa merkitystä, eikä välttämättä edes olekaan. Kunhan tässä marmatan ja marisen. Silti joku joskus voisi ajatella asiaa toisin.

"Joulun kiireisimmän miehen laatikot"

Voi helvetti. En ole sitä mieltä, että kaikki pitäisi tehdä jouluna alusta asti, suunnilleen kasvattamalla lanttunsa itse kesällä, mutta joku raja sentään..

Jos on niin kiire, ettei ehdi viettää joulua, mitäpä jos jättäisi sen väliin? Ei kai ole tarkoitus viettää joulua pikakelauksella? Haalitaan kaikki mikä kuuluu jouluun, ahdetaan ne samaan paikkaan ja äkkiä kiireellä käydään kaikki läpi. Onkohan tässä nyt unohtunut joku joulun vieton perimmäinen idea? Oliko joskus puhe että joulun tarkoituksena olisi hiljentyminen, yhdessä tekeminen ja oleminen?

No okei, ymmärrän toki, että mainoksen pohjimmainen idea oli se, että säästää aikaa ja on helppoa ja nopeata. Mutta "joulun kiireisin mies" on kyllä aika mautonta mainontaa.

"Joulun tunnelmaa ostamassa"

Voi itku! "Osta joulu meiltä" oli joskus erään kauppakeskuksen lanseeraama slogan. Sprayta jolla saa piparin tuoksua ilmaan joulun tunnelmaa aikaan saadakseen, jos ei viitsi leipoa itse pipareita. Just joo. En lukenut itse artikkelia, mutta eiköhän siinä vain kierrelty kirpputoreja ja myyjäisiä ynnä sisustusliikkeitä tms osteskelemassa jouluaiheista sälää jne. Mutta taas otsikko tökkii. Ei tunnelmaa voi ostaa. Se syntyy jostain muusta kuin hikisistä tungoksista tai tympeistä design-liikkeiden jakkupaketeista jotka myyvät vain Diners Clubin jäsenille. Miksi markkinamiehet yhä kuvittelevat että aineetonta voi ostaa? Miksi yhä on ihmisiä jotka tietävät kaiken hinnan mutta eivät minkään arvoa ja kuvittelevat että kaikkea voi ja saa myydä?

Btw: kaiken tämän märinän jälkeen tuli mieleen että pitäisi varmaan joskus tehdä meemi "kymmenen typerintä tv-ohjelmaa" ja ainakin minulla eräs ehdoton Top10 ohjelma olisi Fist of Zen. Siinä osataan kyllä harvinaisen tökerösti yhdistää kolme asiaa jotka eivät liity mitenkään toisiinsa. Raha, zen ja väkivalta. Tai, no, en ole katsonut ensimmäistäkään jaksoa, mutta ohjelman ennakkotiedot puhuvat puolestaan.. "Saavuttaakseen täydellisen harmonian - ja ison tukun rahaa - Fist of Zen -kisaan osallistujat joutuvat todelliseen prässiin."

Korjatkaapa taas, jos olen väärässä, mutta olen ymmärtänyt että zen-ajattelu ja mielenrauha eivät taatusti liity mitenkään rahaan eikä itsensä rääkkäämiseen. Miten jollekin on tullut mieleen yhdistää nämä kolme asiaa?

Nyt loppuivat jopa minulta sanat.