Tuntuu kuin olisin syntynyt väärälle vuosikymmenelle.

Minun olisi pitänyt syntyä aikaan, jolloin ihmisillä oli ihanteita, toivoa, yrittämistä.

70-luvulla esim. työväenliikkeellä oli merkitystä. Silloin taisteltiin minimipalkoista, työoloista, vuosilomista, työpäivän pituuksista..

En puutu siihen, mitä työväenliike on näinä päivinä, enkä halua sitä myös lukea kommentoinneista. En pidä politiikasta enkä kommentoinut tätäkään politiikan näkökulmasta vaan siksi, että se aika oli jotenkin erilaista yleensäkin.

Ennen rikollisetkin tuntuivat olevan rehellisempiä. Tiedättehän, tehtiin mitä tehtiin, mutta jos jäätiin kiinni, kärsittiin rangaistus. Yleinen moraali tuntui olevan terveemmällä pohjalla. Tiedettiin mikä on hyvä ja mikä paha, ja riski otettiin tietoisesti.

Kun rikollinen jäi kiinni, ei hän kantanut kaunaa hänet kiinniottaneelle poliisille. Yleensäkin tuntuu että suhtautuminen oli tyyliin: otin riskin, jäin kiinni, kärsin rangaistuksen..

No joo, tiedän että tämä on nostalgista höpinää, todellisuus on todennäköisesti jotain aivan muuta.

En kuitenkaan ole ainoa, joka haikailee menneitä vuosikymmeniä.

Olihan silloin puutetta, elettiin vaatimattomammin ja tehtiin enemmän töitä. Silti olen varma, että silloin oltiin myös onnellisempia.

Nykyään kaikki on sallittua mikä ei ole erikseen ja perusteellisin direktiivein kiellettyä ja silloinkin tulkinta ratkaisee. On sallittua liikkua mielin määrin ns harmaalla alueella, tulkita lakia miten haluaa, käyttää hyväksi ihmisiä ja yhteiskuntaa, haalia itselleen niin paljon kuin kehtaa.

Ilman muuta kaikki on sallittua jos kukaan ei välitä, kukaan ei puutu asiaan. Silti kaipaan ihmisen omaa moraalia, sitä että ihminen tietäisi mitä saa tehdä ja mitä ei. Kaikkea ei saa tehdä vaikka tilaisuus olisikin.

Isä ja poika olivat kalassa. Poika sai kalan, joka oli selvästi alamittainen, mutta pojan näkökulmasta silti melkoinen saalis. Hän katsoi kysyvästi isäänsä. Isä pudisti päätään.

- Miksi? kysyi poika. - Eihän täällä ole kukaan näkemässä.

- Siksi, että moraali on sitä, että ei tee väärin silloinkaan, kun kukaan ei ole näkemässä, isä vastasi.

Poika ymmärsi.