Juu. Se alkoi nyt. Lymfaterapia.

Meikämammasta tehtiin osa-aikamuumio.

Ihanan pehmeän hieronnan jälkeen kääritään turpo siteisiin, jotka eittämättä tuovat mieleen muumiot, eritoten erään Tutankhamon-nimisen hemmon muinaisesta Egyptistä - tai ainakin Yö museossa -elokuvasta.

Kääryleiden tarkoitus on painaa nesteet sinne minne ne kuuluvat. Eli imunestesuonistoon. Tai siellähän ne tietysti ovatkin, mutta kun operoidulta puolelta puuttuu koko imusolmukepaketti, tiedättehän, se joka on siinä kainalon tietämillä. Se hoiteli mallikkaasti ennen imunesteiden kiertoa sen puolen raajasta. Ja nyt siis piti löytää korvaava reititys ja kierto. Eli yritetään aktivoida vastaavaa puolta oikealta.

En tiennyt sitäkään, että mm. selässä on mittava määrä pieniä imusolmukkeita, ennen kuin terapeutti valaisi minua. Elimistössä on siis nämä yleisesti tiedetyt isot solmukekohdat, kuten kaulalla, kainaloissa, nivusissa ja jossain keskivartalolla. Ne jotka turpoilevat ja kipeytyvät infektioiden yhteydessä. Mutta elimistössä on myös lukuisia pieniä imusolmukkeita ylt'ympäri koko kehoa. Ja niin hienosti rakennettu on tuokin systema, että jos jostain kohdasta joku vaurioituu tai poistetaan, muut ottavat homman hoitaakseen. Siinä tarvitaan tosin mielellään lymfaterapiaa ja painesidoksia ja myöhemmässä vaiheessa sitten tukihihaa ja/tai hanskaa.

Muista lääketieteen uutisista sen verran, että se gastroskopia oli tasan niin inhottava kokemus kuin arvelinkin. Eli näin se meni:

Ensin suihkutettiin kahdesti kurkkuun ja nieluun puuduttavaa ainetta joka maistui kitkerältä ja jota piti niellä. Seuraavaksi sain suuhuni muoviympyrän, joka piti kidan auki. Sitten mengele alkoi työntää letkua sisään ja komensi nielemään. Eikä yhtään tökkinyt.. Ehei.. Kun kameravaijeri oli kohillaan sitä pyöriteltiin sitten ympäriinsä ja välillä työnnettiin toista vaijeria joka napsi koepaloja sieltä sun täältä. Vatsalaukusta, ohutsuolen päästä ja ruokatorvestakin (?). Ja taas tökki. Ja vesi valui silmistä. Ja kuola suusta. Ihanaa. Saatte tekin nauttia tästä inhorealismista taas. Kuvitelkaa huolella.. Kaiken kukkuraksi vatsalaukku täytettiin ilmalla että saataisiin paras mahdollinen näkyvyys joka soppeen. Ja sehän röyhtäilytti.

No niin, asiaan. Koko tutkimus kesti vain viitisen minuuttia (ja tuntui puolelta tunnilta) ja lekuri selitti koko ajan mitä tehdään ja mitä näkyy. Kun kaikki oli ohi, nousi tietysti limaa ja ilmaa vatsasta mutta se pitikin käydä sylkemässä lavuaariin, kun ei saanutkaan niellä sylkeä tai muita eritteitä, koska jos koko rööri oli puuduksissa, oli vaara, että tapahtuu ns aspiraatio, eli vetää nestettä väärään kurkkuun. Mikä tietenkään ei ole suotavaa.
Syödäkään ei saanut puoleen tuntiin operaation jälkeen. Ja kun ennen tutkimusta piti olla syömättä edellisillasta ja tutkimus oli niinkin riemastuttavaan aikaan kuin 13:30, oli jollain hieman nälkä. Odottelin puudutuksen lakkaamista ja survoin pikaisesti pari pasteijaa ja kupin kahvia.

Tulokset? Ei mitään. Ei vatsahaavaa, uutta tai vanhaa. Ei ärsytystä. Pientä punoitusta pienellä alueella vatsalaukun seinämässä. Ruokatorvi täysin siisti. Ohutsuolessa ei mitään jälkeä.

Eli summa summarum, mitään ei löytynyt. Lekuri suositteli terveen järjen käyttöä. Jos joku ruoka-aine ei sovi, ei sitä kannata syödä. Paljon ei kannata kerralla syödä eikä mennä sen jälkeen maate, koska vatsa painaa mahalaukkua, ja mahanesteet nousevat taas ylöspäin. Mitään lausuntoa, josta olisi hyötyä esim. osteoporoosilääkityksen korvattavuuteen, ei siis ole saatavilla. Toisaalta, en sitä tarvitsekaan sillä yllättäen sain tälle uudelle osteoporoosilääkkeelle erityiskorvattavuuden. Johtunee siitä että syöpä ja osteoporoosi on sellainen kombinaatio joka käsitellään kai erityistapauksina. En valita, en.

Erityiskorvattavuus on viisi vuotta voimassa, jonka jälkeen kontrolli-DXA eli luustontiheysmittaus jossa seurataan lääkevastetta. Katsotaan nyt ensin kunhan saan lääkkeen ostettua ja aloitettua.. Saamattomuutta, prkl..

Tiistaina oli sitten normitiputus josta tulikin mieleen, että ovat onnistuneet pistämään parikin kertaa kämmenselän ulkosyrjällä olevaan suoneen juuri jonkun hermon kohdalle. Ja sehän on sattunut perksti. Ja nyt huomasin, että koska pistoskohtaan muodostuu suoneen pieni kovettuma, nystyrä, se luonnollisesti tässä tapauksessa sijaitsee juuri sen hermon kohdalla. Ja kun siitä nystyrästä painaa, arvatkaapa mitä tapahtuu? Aivan. Se sattuu. Ja heijastuu siitä sitten koko kämmensyrjää aina IV ja V sormeen asti. Ei kiva. Tää ei tyksi.

No, vahinko on tapahtunut, sille ei mitään voi. On vaan muistettava olla hypistelemättä sitä nystyrää. Aivan kuin pitäisi olla ronkkimatta kielellä reikää hampaassa tai jättää rauhaan haava joka on sormessa. *huoh*

Taidanpa tästä heittäytyä lepäämään. Luvan perästä.

Palaillaan.