Ai niin, tällainenkin oli olemassa. Blogi. *blush*

Autuaasti ensin unohtui kaiken kiireen keskellä, sitten alkoi pistelemään tyyliin pitäisi ja pitäisi. Ja tässä sitä ollaan. Keskellä yötä. Uni ei tule, närästää - koneelle!

Jahas. Mitäs tässä parin viikon aikana on tapahtunut?

Matalalentoa tukka (tai se mikä nyt on kasvanut lähteneen karvaston tilalle) putkella olen taas yhä vielä singahdellut työterveysfysioterapeutin, normihoitojen, Meikun fyssan fysioterapeutin sekä syöpiksen lymfaterapeutin luona. Varsinainen lymfahoito ja tukihiha sekä gastroskopia odottavat vuoroaan.

Juu. Ensinnäkin fysioterapeutti (se työperäinen) totesi että yliliikkuvat polvinivelet ja antoi pari mukavaa liikettä joilla voisi reisilihaksia rääkätä, ettei kaikki huolestuttavasti noussut paino olisi polvinivelten päällä. Kuvissa ei onneksi näkynyt vielä mitään destruktiota, mutta..
Jääpi nähtäväksi montako kertaa muistanehdinviitsinjaksan tehdä liikkeitä ennen joulukuun kontrollikäyntiä.

Tiedetään, tiedetään.. Omasta terveydestä on tässä kysymys ja kun on kevyt kuin kassakaappi ja notkea kuin rautakanki on se eritoten talvisaikaan mielenkiintoinen kombinaatio. Saatan kuvitella millaisia koreografioita meikämamma esittää taas julkisesti kun on liukastua mutta saa pidettyä kuitenkin tasapainonsa - tai sitten ei. Parhaassa tapauksessa revähtää vain pohje tai selkä. Huonommassa variaatiossa saattaapi sitten luita murtua. Toivotaan että ei kumpikaan vaihtoehdoista toteudu. Jatkamma siis köpöttelyä vanhan miehen saunareissuvauhtia ennen kuin käy köppääsesti.

Jaa niin, mihinkäs minä jäinkään.. Niin, se Meikun fyssan fysioterapeutti sitten totesi saman asian kuin itsekin olin huomannut, eli leikatun puolen etutassu on turvoksissa. Ei paljon, ei sormista, mutta riittävästi että kehotti hakemaan apua/konsultaatiota syöpiksen puolelta, kun siellä osaavat erikoisen hyvin nämä tapaukset. Sinne siis.

No, syöpiksen lymfaterapeutti otti vastaan ja tunnin turisimme. Hän mittasi yläraajojen puolierot, kertoi miten turvotus etenee, millä sitä voi itse hoitaa ja mitä lymfaterapeutti tekee asialle. Sanoi, että on syytä puuttua asiaan jo nyt, näinkin vaatimattomassa tapauksessa. Turvotus kun ensinnäkään ei ole sen sorttista, että sitä hoidettaisiin diureeteilla tai muilla, millä ns yleisturvotusta voitaisiin vähentää. Tämä turvotus, joka siis johtuu siitä, että leikkauksessa vietiin imusolmukkeita, on pysyvä olotila, ja sen kanssa on vain opittava elämään.

Itsehoitopuolella kannattaa varjella kättä pistoksilta tai miltään millä iho rikkoontuisi. Rasvausta suositti iltaisin ja kuulemma tiskausta ja mullan kanssa möyrimistä tulisi välttää. No minähän nyt olenkin varsinainen viherpeukalo juu. Sen suhteen ei huolta. Mitä taas tulee tiskaukseen, kotona siippa totesi lakonisesti: käytä hanskoja. Ha! No totuuden nimessä on mainittava, että hän meillä tiskaa muutenkin enemmän. Mitään raskaita taakkoja ei myöskään kannata kanniskella, koska ne provosoivat turvotusta. Liikkeessä käsi tulisi sopivasti pitää, että nesteet kiertäisivät, ja mielellään tilaisuuden tullen kohoasennossa = hartialinjan yläpuolella.

Lymfaterapeutti sitten osaltaan laittaa sidokset ja suotavaa olisi että 3-5 kertaa viikossa pääsisi alkuvaiheessa lymfaan, valitettavasti en pääse kuin kahdesti ainakaan ensimmäisellä viikolla. Nimittäin hyviä lymfaterapeutteja on harvassa kuin kanalla hampaita ja tämä ainoa joka sattuu sijaitsemaan edes järkevän (väli)matkan päässä on siis pakko hyväksyä, ja heillä on taas niin täyttä, että mitenkään ei saada sopimaan kuin kaksi kertaa nyt aloitusviikolle. Tähän on tyytyminen.

Sidoksia tulee sitten käyttää koko päivän, ottaa yöksi pois ja aamulla lymfaterapeutti sitten laittaisi uudet. No, jos minulla on maanantaina ensimmäinen lymfa ja lauantaina toinen, ei siinä kovin kummoista vastetta voi odottaa, mutta onhan tuo nyt tietysti parempi kuin ei mitään.

Okei. Tarkoitus on siis saada turvotus laskemaan ennen tukihihan hankkimista. Tukihiha sitten tulisi viimeistelemään hoidon. Tai siis siitähän tulisi sitten päivittäinen ja lopunikäinen käytettävä. Onneksi sillä kokemuksella jonka olen saanut apuvälinepuolelta maksusitoumusten kirjoittelusta ja tallentamisesta täydennettynä lymfaterapeutin (sen syöpiksen, muistattehan..) tiedoilla kuvio on selvä: vuodessa saa kaksi tukihihaa, yleensä yhden kerrallaan, huolimatta siitä, että jos ne myönnettäisiin kerralla molemmat, niiden käyttöikä pitenisi, kun ei tarvitsisi käyttää samaa hihaa koko ajan. Täytyyhän se herraparatkoon pestäkin joskus..

No niin. Jatketaan taas.

Juu niin tämä syöpiksen lymfaterapeutti antoi vielä ohjeita muutamista harjoituksista, joilla voi omatoimisesti kepin kanssa tai ilman venyttää lihaksia ja sitä kautta parantaa liikkuvuutta, joka taas parantaa sitä nestekiertoa.

Ensi viikon maanantaina olisi sitten gastroskopia tämän jatkuvan närästyksen ja refluksioireiden yms vuoksi. Nähdään sitten vihdoinkin missä kunnossa ruokatorvi ja vatsalaukku ovat tämän n. kolmekymmentä vuotta kestäneen huolellisen marinoinnin seurauksena. Tai siis enhän minä alkoholia mutta eiköhän kahvilla, tupakilla (josta suurin pyörtein olen onnistunut vieroittautumaan..) ja hiilihappojuomilla ynnä mausteisilla ruoilla ole varmasti oma osuutensa. Henkisen puolen aikaansaamista vaikutuksista puhumattakaan. Kas kun minä satun olemaan ihminen joka elää päänsä sisällä ja vatsallaan. Jälkimmäinen tarkoittaa käytännössä juuri sitä miltä se kuulostaakin. Eli jokainen asia käsitellään vatsan kautta. Oli yllätys hyvän- tai pahanlaatuinen, vatsa reagoi. Jos jännitän, odotan, stressaan, hermostun - vatsa kyllä muistuttaa olemassa olostaan. En tiedä onko minulla vatsahaavaa tai pohjukaissuolen haavaumaa, en ole koskaan tätä ennen tutkinut, mutta luultavimmatusti. Olisin hämmästynyt jos siellä ei mitään jälkiä näkyisi.

Gastroskopiaan menen myös siksi, että kun vihdoin saan dokumentoiduksi missä kunnossa pakki on, voin laittaa siitä kopion menemään Kelaan jotta saan vaihdettua osteoporoosilääkityksen siihen uuteen valmisteeseen, joka ei aiheuta närästystä, toisin kuin tämä entinen, jonka käytöstä olen pidättäytynyt uskollisesti. Uutta en ole vielä tohtinut ostaa, koska se on suht kallista, mutta sitä ei korvata kuin erityistapauksissa. Toivon olevani yksi näistä erityistapauksista.

Tiedättekö muuten mitä oireita refluksitaudissa on? Voin kertoa teille. Makuulle mennessä nousee välillä hapot suuhun. No, se nyt on looginen ja ymmärrettävä. Närästys ja polttelu. Tuttua varmaan monille. Ruoan tai jopa juoman takertuminen ruokatorveen koska se kramppaa. Kyllä. Se on yksi refluksitaudin oireista. Samoin se, että saattaa tulla hikka aivan yhtäkkiä, ja siitä on hankala päästä eroon. Ilmenee usein samaan aikaan, joko edeltävästi tai em. ruokatorven kramppauksen jälkeen. Voin kertoa, että ei mitenkään miellyttävää.

Onhan tähänkin lääkitys, Somac tai Nexium esim. ja lukemattomia muita reseptivalmisteita (käsikauppalääkkeillä nyt voi heittää sanonko mitä) joilla on sitten eri vaikutusmekanismi ja yksi sopii yhdelle, toinen toiselle.

Jottei homma olisi liian helppoa ja yksinkertaista, tämän uuden osteoporoosilääkityksen ohjeissa mainitaan että sitä ei saa nauttia esim. kalkkisubstituution kanssa, eikä kolme tuntia sen jälkeen, koska sen vaikutus saattaa heikentyä. Jotain muitakin mielenkiintoisia asioita tuoteselosteessa mainitaan joista mengele ei puhunut sanaakaan (no yleislääkäri, työpaikkasellainen, ei kuulu toimenkuvaan..) mutta sen sijaan eräs purkamani alueen lääkäreistä katsoi koneelta kun hänen kanssaan haastelin puhelimessa yhtenä iltapäivänä. Että jos ei olisi tuotakaan puhelua tullut otettua, olisi jäävä tämänkin lääkityksen teho 70% pienemmäksi väärän käyttötavan seurauksena. Ja se on jo sen verran iso hyötysuhteen alenema että sillä tulisi olemaan jo vaikutusta.

Nyt kuulkaas kello on sen verran, että meikä painuu öhhölleen ja yrittää saada närästyksestä huolimatta unta. Olisi sitä kai jotain muutakin sanottavaa ollut, mutta jääköön toiseen kertaan.

Ai niin. Vielä yksi juttu. Käväisinpä sitten minäkin hankkimassa possupiikin. Ei minulla siis mitään kummempaa ollut puolesta eikä vastaan, meninpä nyt vaihteeksi lauman mukana, kun suosittelivat meille riskiryhmäläisille. En jaksanut miettiä olisiko järkevää ottaa vai jättää ottamatta, kummasta koituisi kohtalokkaampia seurauksia.
Joka tapauksessa käsi on nyt kipeä kuin siihen olisi tempaistu pesäpallomailalla, mutta se menee ohitse. Toivottavasti possutautikin menee ohitse eikä poikkea kylässä. Ja samaa toivon teidän muidenkin kohdalle, että säästyisitte possulta.

Yötä.