No nyt sekin selvisi. Allekirjoittanut on ollut kuin se tietty kaikkiruokainen kanta-astuja jota on ampua losautettu peräpeiliin. Syy? Nikotinin vajaus. En siis ikinä enkä missään tapauksessa tunnusta tehneeni uudenvuoden- enkä muutakaan ajankohtaislupausta tai lakkoa, saati että olisin päättänyt lopettaa kessuttelun. Ei vain ole maistunut. Päin vastoin, silkkaa mukavuudenhaluani en ole viitsinyt raahautua palelemaan parvekkeelle sen vuoksi että pääsisin harjoittamaan pahettani. Ja seuraukset ovat mitä ilmeisimmät. Elimistö on saanut selvästi raitisilmamyrkytyksen. Ja ärsytyskynnys on matala.

En totisesti ole viisain äitini lapsista vaikka ainoa olenkin. Ei tässä mennyt kuin n. vko asian tajuamiseen. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä asiain tilalle voisi tehdä? Polttaako vaikka ei tee mieli? Vai ollako polttamatta ja olla tigenä (= kärtytä) lähiympäristölleen? Jos ympäristön mielipidettä kysyy, veikkaan että sieltä tulee yksimielinen komento: polta! En totisesti ole nimittäin niitä maailmankaikkeuden viehättävimpiä seuralaisia kun kaikki, siis kaikki, ottaa pannuun. Ja tämä vain sen vuoksi että elimistö ei saa päivittäistä nikotiniannostaan.

Ei. En suostu käyttämään korvausmetodeja. En ala kiskomaan muoviholkkia ulkona (kun palelen muutenkin) eikä herkkä hipiäni halua mitään laastareita koristeekseen. Myöskään en halua märehtiä nikotinipurkan kanssa, oli maku- ja kovuusvaihtoehtoja mitä hyvänsä. Enkä halua leikkiä piikkisikaa akupunktioneulojen kanssa, ei tämä nyt niin vakava asia ole vielä..

Joten rakkaat lähimmäiset, ei kai tässä auta muu kuin sietää kärttyämistäni kunnes saan sisukalut ja korvien välin uskomaan että vähempikin nikotini tai ei lainkaan nikotinia on se jolla mennään kunnes toisin todistetaan.