Tai kotonahan olen ollut jo lauantaista asti.

Menin siis keskiviikkona viimeisiin kuviin/kokeisiin, ynnä kuulemaan viimeisimmät ohjeet. Torstaiaamuna sitten säädyttömään aikaan 6:45 piti olla paikalla valmiina silputtavaksi.

Torstaina sitten esilääkitys, ja ei kun leikkuriin. (En rasita teitä inhorealistisilla yksityiskohdilla, rapoan vain yleistä. Voitte huokaista helpotuksesta) Operaation jälkeen heräämöön, jonka jälkeen osastolle.

Olo ei kyllä ollut siitä parhaasta päästä, mutta siitäkin selvittiin. Jälkitarkastus on ensi vkolla. Silloin kuulee patologin vastaukset ja muutenkin tarkistetaan tilanne. Jatkot sitten syövillä, jossa taas käynti ensin polilla, jossa suunnitellaan hoito ja muut, sen jälkeen sytoissa käynti (jos eivät keksi mitään radikaalimpaa pääni tai hiusteni menoksi).

Vakavasti puhuttuna, kyllä sitä luopuu ehkä kuitenkin mieluummin turhamaisuudestaan ja hiuksistaan ynnä yhdestä rinnasta kuin ainoastaan.

Se tässä on mielenkiintoista tai outoa, että kun itse sairaus ei aiheuttanut oireita ja piti orientoitua että sisukaluissa kasvaa jotain mitä sinne ei kuulu, ja nyt operaation jälkeen on niin kipiä, niin kipiä, ja pitäisi orientoitua siihen että ei ole sitä syöpää ja että on terve? Omituista. Kerrassaan loogitonta. Terveenä voi huonommin kuin sairaana..

Tällaista tällä kertaa. Saigonia tuli lokakuun alkuun asti ja arvatkaa aionko levätä?

P.S. Arvatkaa herättikö hilpeyttä allekirjoittaneessa kun ymmärsi että kun olen horoskooppimerkiltäni rapu (= cancer) ja syöpää kutsutaan samalla nimellä, olen siis tuplarapu.. :)