.. Mutta älä persuksias polta..

Ajattelin tällä kertaa ilahduttaa lukijoitani kertomalla että minullapa on syöpä. Se perinteinen naisten sellainen. Repikää siitä.

Huomenna menen operaatioon ja sen jälkeen, haavan parannuttua loka-marraskuussa alkavat sytohoidot x6. Valmisteesta ei ole tässä vaiheessa mitään tietoa, mutta se selvinnee lähempänä ajankohtaa. Pitävät minua sairaalassa kaksi yötä, eli jo lauantaina olen omassa kotona (sikäli kun kaikki menee hyvin *kop-kop*)

Tänään kävin peruukkeja katsomassa, jo hyvissä ajoin, kun sytot kuulemma vievät hiukset. Kasvavat ne kuulemma uudelleen, karvat. Leikin ajatuksella että kertapieraisulla pistäisin lookin aivan uusiksi. Siinä sitä olisi työkavereilla nikottelemista kun sairausloman jälkeen palaan sorvin ääreen. Heillä kun niin helposti menevät pasmat sekaisin, ja annapa hullulle pilli, niin kyllä se viheltää..

Korjausleikkaukseenkin pääsen jonottamalla, parin vuoden päästä, sikäli kun haluan, siis. Monet eivät halua, koska se on jo vaativampi operaatio ja puhdasta kosmeettista korjailua. Ja koska silikoniproteesiin tottuu, ei välttämättä halua lähteä enää uudelleen leikeltäväksi. Well, we'll see..

Onhan irtosilikonilla muutamia kiistattomia etuja, mm. heittovälineenä varsin verraton, jos toisen kommentit alkavat kyrsiä. Tämä tietenkin kotioloissa, ettei käy ohrasesti. Proteesille, siis. ,D

Älkää kuvitelkokaan että te minusta pääsette, vielä mitä. Palaan takaisin aivan yhtä ärhäkkänä kuin ennenkin. Ei tämä sairaus nimittäin minua mihinkään muuta, jalostamisesta nyt puhumattakaan.

Arvomaailmaa se tietysti hieman tarkensi, mutta ei tuo täysin persiillään ole tähänkään asti ollut.

Eli jonkin aikaa saatan ihmetellä tilannetta keskenäni ja rapoan sitten taas kun on uutta kerrottavaa.

Siihen saakka näihin kuviin ja tunnelmiin..