En taas ole näemmä pariin kuukauteen kajonnut tähän terveyspuoleen, joten..

Olen nyt ottanut sydämen asiakseni alkaa kuluttaa aikaani eri hoitopaikoissa, osassa vapaaehtoisesti ja osassa vähemmän vapaaehtoisesti.

Herceptin-tiputukset siis jatkuvat ennalta sovitun aikataulun mukaisesti joka kolmas viikko. Labrat, TT-kuvaus ja lekurin vastaanotto myös aikataulutettuna.

TT-kuvauksessa kävin siis viime viikolla ja tulokset olivat samaa kuin ennen: no news is good news. Pari viimeistä kertaa minulla on ollut sama lääkäri, hänen kanssaan kommunikaatio pelaa ja asiat puhutaan suoraan. No hätä, siis.  Pientä epäselvyyttä tosin tuli siinä kohden, kun lääkäri halusi tietää jatkuuko Herceptin vuoden vai ylikin. Sanoin etten tiedä, eikä varmistusta löytynyt myöskään epikriisistä puolesta eikä vastaan kummallekaan vaihtoehdolle. Päädyimme siihen, että katsotaan vuosi loppuun ja sitten jatkot. Lääkärimme oli myös sitä mieltä, että normikontrolleilla pelattaisiin, eli ei mitään "loppuiän" kontrollitarvetta. Jää nähtäväksi.

Testasin myös työterveyshuollon. Ikäkausitarkastus oli ensin, sain sieltä lähetteen itse mengelelle joka puolestaan (pyynnöstäni) kirjoitti suosituksen tukipohjallisille, perusteena neuropatia. Entiset tukipohjalliset olivatkin jo aika kulahtaneet. Lähetteen sain polvien rtg-kuvaukseen sekä gastroskopiaan ikuisen närästyksen ja refluksivaivan lopulliseksi selvittämiseksi. Lisäksi sain lähetteen työfysioterapeutille, joka muuten sivumennen sanoen kävi työpaikalla ergonomiaa tarkistamassa ja sanoi minun tarvitsevan uuden työtuolin. En pannut hanttiin. Työfysioterapeutin kanssa olisi tarkoitus katsoa vähän ohjeita joilla tämä vanha, raihnas ja kovia kokenut kehoparkani saataisiin pysymään työkunnossa vielä hamaan eläkeikään. Vielä sain mengeleltä B-lausunnon uudelle osteoporoosilääkkeelle, joka on parempi kuin entiset, vähemmän sivuvaikutteinen - ja Kela korvaa vain aniharvoin, perustellusti. Kokeillaan.

Lepperiä kävin sitten pomon luvan saatuani katsastamassa Martelassa, ja löytyi mieleinen malli. Sen oli tarkoitus tulla tällä viikolla koeistuttavaksi, mutta ainakaan tätä kirjoittaessa ei ollut vielä tullut. Tosin tämän päivän olin poissa töistä, onnistuin saamaan ystävättären lapselta ilmeisesti vatsataudin tyngän. Tai sitten muualta.

Tukipohjalliset sain hankittua alan liikkeestä ja ne ovat olleet jo parisen viikkoa käytössä. Seuraus: oik. filé lapaluun ja selkärangan välissä jämähti juntturaan. Tämä tosin johtui parista muustakin asiasta, eli monen tekijän summa.

Syöpiksellä olen myös alkanut käydä fysioterapiassa, koska leikatun puolen käsi ja kylki vaativat nuoppaamista. Ovat alkaneet kiristää. Viime kerralla terapeutti ystävällisesti nuoppasi myös em. fileen ja se auttoi huomattavasti.

Tälle terapeutille valitin muuten leikatun puolen kosketus- ja paineluarkuutta. Hän suositteli että kysyisin osastolta neuvoa. En ehtinyt tehdä tätä, kun soittivat Kipuklinikalta, jonka tutkimukseen olin osallistunut. Siihen olin laittanut että kipua kyljessä asteikolla 5-7 lukemat. Sanoivat, että heitä nyt kiinnosti tämä kipu, voisinko tulla vastaanotolle ja hoitajan haastatteluun. No totta mooses.

Kävin siellä, ja lopputulos oli yllätys. Minulla on molemmilla puolilla sama arkuus kylkiluissa, mutta kun oikeaa puolta ei ole nuopattu, en myöskään sitä kipu ollut mieltänyt sille puolelle kuuluvaksi. Kyse ei siis ollut leikkauksen jälkeisestä kivusta, mutta proffa sanoi, että häntä nyt alkoi kiinnostaa osteoporoosin yhteys tämän kivun kanssa, joten sieltä on tulossa lähete kylkiluiden ja selkärangan rtg-kuvaukseen.

Kaiken kaikkiaan on siis tulossa, menossa ja olossa vaikka mitä hoito-, tutkimus- ja kontrollitapahtumaa, minun asiani on taas yrittää pysyä selvillä missä päin kaupunkia minun odotetaan olevan minäkin päivänä ja kellonaikana.

Kiirettä pitää, kun työtkin pitäisi hoitaa.

Kyllä tämä tästä..