Ystävälleni on käydä ns köppääsesti.

300 pv sairauslomaa pääsi varkain täyttymään, fatta kieltäytyi maksamasta vuokria asumistuen omavastuun osalta (liian iso yksiö yhdelle ihmiselle) ja häätö riippuu nyt ilmassa kuin tuomion miekka hänen päänsä päällä.

Otimme selvää mitä tehdä ja totesimme että kyllä pääkaupungissa on melko kaikenkattava sosiaaliturva. Marssijärjestys on seuraava: Ensin Kelaan jossa pistetään määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen haku vireille. Sitten kipin kapin työvoimatoimistoon jonne ilmoittaudutaan työttömäksi että saadaan haettua Kelan päätöstä odotellessa työttömyyspäivärahaa.. Sosiaalitoimisto saa Kelan tiedot sähköisesti ja tietää että mahd. eläkettä on odotettavissa ehkä n. muutaman kk sisään. Työvoimatoimisto vastaavasti lähettää sähköisesti Kelaan lausunnon siitä ettei estettä päivärahan maksamiselle ole. Päätös työttömyyspäivärahasta taas tulee Kelalta kuulemma parissa viikossa ja menee sähköisesti (näin olen ymmärtänyt) sosiaalitoimistoon..

Tällä välin sitten voi varata ajan srk:n diakonille jolta saa mahd. kriisiapuna vuokrarästeistä osan, ehkä jopa kaiken (tokkopa). Fattasta voi myös tietyin kriteerein hakea jopa toimeentulotukea saavat.

(Olenko havaitsevinani halveksivia tuhahduksia ja sääliviä naureskeluja epäuskoisin päänpudistuksin säestettyinä ?)

Suotta haukutaan tätäkin järjestelmää. Yleensä haukkujat ovan kyllä niitä jotka haluavat kaiken heti, eivät ymmärrä miksi dokumentteja pitää olla tarpeen todentamiseen ja kohtelevat vielä asiakaspalvelijoita töykeästi ja sehän tunnetusti parantaakin palvelua. Eihän asiakkaita saisi kategorioida mutta hei, c'moon, kuinka moni asiakaspalvelijaksi itsensä tunnistava ei olisi suhtautunut tuttuihin asiakkaisiin hieman paremmin kuin esim näihin ärhentelijöihin. Kysehän on taas kerran silkasta psykologiasta.

Myönnän, toki virkailijatkin ovat myös siinä mielessä ihmisiä, että heiltäkin joskus hukkuu papereita, ja varmasti on virkailijoita jotka pitävät kunnia-asianaan sen että asiakasta ei palvella sanan missään merkityksissä, mutta pääsääntöisesti asiointi sujuu jouhevasti kun itse lähtee sinne asiallisin aikein.

Itse olen saanut aina asiallista kohtelua virastoissa ja kun olen toisten asioita hoitanut avustaen, heidänkään asioidensa käsittely ei ole kohtuuttomasti kestänyt. Jaa, eipäs sentään. Yksi poikkeus kyllä muistui mieleeni: Kun olimme mielitiettyni kanssa muuttaneet juuri yhteen ja hän oli siihen aikaan työttömänä, ekonomia oli kuralla ja pitkään pohdittuani rohkenin ottaa yhteyttä paikalliseen sosiaalitoimistoon. Siellä nuoren miespuolisen virkailijan äänensävystä tihkui ylenkatse, kun hän kuuli, että avokkini oli virolainen ja kenenkäs rahoilla sitä elettiinkään? Tenttasi oliko työlupaa ja oleskelulupaa ja oliko kirjoilla pääkaupungissa ja siinä vaiheessa minä hiljaa mielessäni päätin että tuon virkailijan huoneen kynnyksen yli ei tämän akan jalka astu. Eli siinä se poikkeus joka vahvistaa säännön.

Mutta ans kattoo kuis ystävän käy.. Selviää ensi numerossa?