Ei ole meikämamma enää entisensä. Alkoi kummasti ikä painaa kun tuossa kilahti puoli vuosisataa mittariin.

Tosi asia on kuitenkin se, että kyllä tämä toipuminen vie aikansa kaikista hoidoista, eli vaikka ne ovatkin elintärkeitä, ne ovat myös niin rankkoja, että vapaa-aika menisi mieluusti petin pohjissa tai kotona nysvätessä ja aamuherätykset vasta veneerisiä ovatkin.

Miksi maailmassa pitää toimia aamuihmisten ehdoilla..?? Toisaalta jos menisi myöhemmin töihin, myös myöhemmin sieltä kotiutuisi, joten ehkä kuitenkin näistä kahdesta vaihtoehdosta taivun pitkin hampain tähän aikaiseen herätykseen. Tosin senkin suhteen olen lipsunut jo entisiin tapoihini *blush*

Sain muuten käsittämättömäksi riemukseni kuulla, että ennalta sovitut hoitopäivät on sitten otettava lomapäivistä tai muuten omalla ajalla, koska etukäteen ei voi sairastua. Onhan tuossa tiettyä logiikkaa, mutta silti en kaipaisi työnantajan taholta tällaista asennoitumista, on tässä muutenkin tarpeeksi asennoitumista ja ohjelmaa..

No, ei auta itku markkinoilla, sano. Vedän kotvan vielä henkeä, on taas muutama asia joka on alkanut nyppiä sen verran, että ehkäpä avaudun niistä täällä muka-julkisesti (kuka muka lukee tätäkin blogia joka päivittyy kerran kuussa, jos silloinkaan..?)

Joka tapauksessa vetäydyn kammiooni mietiskelemään maailman pahuutta ja palaan takaisin ennen kuin huomaattekaan..