Heitän tämän nyt ilmoille (voi olla että joku toinenkin on pohtinut asiaa) kun itse törmäsin siihen tuossa eilen pohtiessani.

Tulin nimittäin itse siihen tulokseen, että rinnanpoisto ei vaikuta minun naiseuteeni, koska en ole koskaan pitänyt itseäni kovin naisellisena ja toisaalta naiseus on mielestäni jossain muualla kuin ulokkeissa tai mitoissa.

Myöskään minun identiteettiäni rinnanpoisto ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Jos minun persoonani on yhdestä roikkutissistä kiinni.. herravarjele!!

Mutta minkä tajuaminen minut pysäytti, oli perusturvallisuus. Olin tietysti kuvitellut että ei minulle näin voi käydä. Tai pikemminkin en ollut edes ajatellut koko syöpää. Se oli vain sana muiden joukossa. Katselin mainoksia, kampanjoita, luin uutisia. Eikä mikään liikahtanut sisälläni.
PAM! Yhtäkkiä se onkin minulla, minun elämässäni, minun kehossani. Asiahan muutti luonnettaan kertaheitolla. Minun perusturvallisuuteeni oli kajottu! Tuotevastuulaki ei koske elämää eikä pilalle mennyttä rintaa. Eikä ennen kaikkea perusturvallisuuden särkymistä tuhansiksi pirstaleiksi todellisuuden raskaan saappaan alla.

Symmetria. Perfektionistina tietysti haluaisin että olisi kaksi rintaa. Kuulostaa naurettavalta, mutta jollain tavalla surettaa ajatus aikanaan joutua hautaan vain yksirintaisena. En tiedä pystyttekö seuraamaan minun ajatuksenjuoksuani ja tunne-elämääni, kun välillä tuntuu etten itsekään pysy perässä, mutta joku siinä ajatuksessa on surullista.

Kuolevaisuus. Kaikkihan me kuolemme joskus. Silti, uskallan veikata, että moni meistä ajattelee kyllä kuolemaa, suree sitä etukäteenkin (sekä omaansa että lähimmäistensä), mutta silti se on niin abstrakti asia ettei sitä pysty tajuamaan, ja silti se on niin kaukainen ja vieras.

Syövän rysähtäminen tajuntaan ja elämään saa tajuamaan oman kuolevaisuutensa, oman haavoittuvuutensa. Kuinka pienestä kaikki on kiinni. Kuinka tässä voi käydä. Kuinka jokainen päivä on kuitenkin, tahdoimme tai emme, lähempänä sitä perälautaa.

En halua olla masentava, en halua maalata piruja seinälle levein siveltimenvedoin, en halua ajatella kuolemaa. En halua!! En ala!! En rupea!!

Tällaisia minä täällä pohdiskelen joutoaikanani.