Ajattelin kirjoitella vaihteeksi tännekin, ettei joku vielä luule minun kuukahtaneen.

Nyt on sädehoitoklinikan pasmatkin selvillä.

Toissaviikon perjantaina kävin suunnittelukäynnillä. Olin taas tapani mukaan muodikkaasti myöhässä mutta saimme säädetyn ajan puitteissa selvitettyä kaikki ja vähän enemmänkin.
Ensin TT-simulaatio, mikä tehtiin siis viime viikon maanantaina. Siinä haettiin koordinaatit ja tatueerattiin nahkaan pisteet jonka mukaan sitten sädehoito kohdistetaan.

Ja ensimmäinen sädehoito sitten nyt tämän viikon keskiviikkona.

Itse sädehoito ei kestä kuin minuutin puolitoista, mutta aikaa riisumisineen ja pukemisineen varataan puolisen tuntia.

Näitä hoitokertoja on 25, ja kun tulossa on risaviikkoja, sairausloma venähtää sitten toukokuun puoliväliin. Edellinen saikku oli loppumassa 3.5. joten lääkäri kirjoitti suvereenisti saikkua ad 31.5. että jää vähän pelivaraa ja saa muutenkin huilitauon. Koska hoito on tarkoitus toteuttaa joka arkipäivä, saa siinä rampata ihan kiitettävästi Meikussa, joten kiitollisuudella otamma vastaan tämänkin saikun jatkeen.

Säteiden jälkeen sitten jatkuvat Herkut elikkäs Herceptinit joka kolmas viikko kuten ennen säteitäkin, ja näitä sitten noin vuoden verran. Aiemmin kuvittelin/muistelin että kesto olisi kolmisen kuukautta, mutta kuranttia infoa sain osastolta ja mitäpä siihen sanomista. Onneksi ei niitä sivuoireita tosiaan ole Herkkujen kanssa tullut.
Saikun kannalta Herkuttelu tarkoittaa sitä, että otan aina käyntipäivän saikuksi ja loput töissä sitten.

Takatassut muuten ovat ihan kiitettävästi turpoilleet. Huolestuin, johtuisiko Herkusta. Sillä kun on ikävänä sivuvaikutuksena aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Ajattelin kuitenkin kokonaistilannetta ja tulin siihen tulokseen, että todennäköisempi syy on liikunnan puute ja se, että istun tässä koneella ergonomisesti haasteellisesti siten, läppäri on sohvapöydällä ja minä istun 60-luvulta peräisin olevalla nojatuolilla, joka ei taatusti ole niitä korkeajalkaisempia. Eli istun polvet korvissa nelisen tuntia kerrallaan, kun en älyä pitää taukoja ja silloin ei kyllä kierrä veri eikä mikään muukaan takajaloissa.

Tämä turvotus on luonteeltaan pitting-turvotusta ja harrastin tuossa hupailua painelemalla jalkateriäni emmental-juustoksi. Aika vinkeätä, joskaan ei mukavan tuntuista loppuviimein. Kun nahka on niin pinkeänä, että jos pistäisin muutaman reiän haarukalla, olisin omatekoinen suihkulähde. Jätän kuitenkin tekemättä.

Sovimme lekurin kanssa, että katsotaan mihin tämä ödeema kehittyy liikunnan lisääntymisen myötä, kun alan päivittäin siis ravaamaan siellä säteillä. Jos turvotus vähenee, kuten on jo käynyt kun olen pistäytynyt esim. kauppareissulla. asia ok. Muussa tapauksessa otamme käyttöön pienen määrän diureettia ja katsomme millainen vaste sillä on.

Tämä tästä tällä kertaa, ensi kerralla uudet kujeet..