Eräs ystäväni kirjoitti omassa blogissaan itkemisestä ja teki hienon erittelyn miksi ja koska hän itkee. Vastasin siihen ja totesin, että tästä voi tehdä hyvän meemin.

Tässä siis omia ajatuksiani mikä saa minut itkemään.

Kipu

Kipu saa minut välillä itkemään. Varsinkin jos jatkuu pitkään, väsyttää ja masentaa.

Liikutus

Liikutus on tulkinnanvarainen asia. Onko se se itse asia vai sopiva fiilis itsellä? Olen huomannut, että ainakin minulla se riippuu ihan omasta vireystasosta. Joskus kun alkaa oikein miettimällä miettiä, on helppo suggeroida itselleen sopiva fiilis, mutta jos on kiireinen, stressaantunut, väsynyt tai ei pysty keskittymään, voi heittää kaiken vaan ohi sen kummemmin reagoimatta.

Muistot

Siinäkin ratkaisee se lähtötaso. Yöllä on herkemmin mukana tunteella ajatuksissa, ja usein tippa linssissä. Kuten muutkin tunteet pinnassa..

Kun joku toinen itkee

Olen lukenut että ihminen ei kestä toisen ihmisen pahaa oloa, koska ensinnäkin tulee se voimattomuuden tunne siitä, ettei voi toista auttaa ja se taas johtuu omien tunteiden hyväksymisestä ja käsittelemättömyydestä. Esim. itselläni pienen lapsen itku pihamaalla saa aikaan ahdistusta ja joskus melkoisen tunnekuohun.

Tervettä tietysti on se, että reagoi lapsen itkuun ja hätään, kertoo ettei ole täysin tunnekuollut. Negatiivista on tietenkin se ahdistus, jonka lapsen itku saa aikaan. Se kertoo siitä, että omassa lapsuudessa on ollut niitä kokemuksia, että kukaan ei ole reagoinut omaan itkuun ja on ollut paha olla.

Suru

Itsestään selvyys. Tosin se, mikä on surua kenenkin mielestä tai mikä sen aiheuttaa, on taas jokaisen henkilökohtainen asia.

Ikävä

Tuttu tunne. Yleensä sitä etukäteen mietittyä luopumista tai kaiken katoavaisuutta voisi melkein sanoa masokismiksi, koska silloin suree jo asiaa joka ei edes ole vielä tapahtunut. Helpointa ja yleisintä harrastaa yöllä.

Epäonnistuminen

Silloin on rima kyllä liian korkealla, tai sitten siirrytään siihen osastoon että kaikki vaan menee sinä päivänä pieleen. Jos pelkkä epäonnistuminen saa minut itkemään, kyse on usein siitä, että olen yrittänyt ja yrittänyt jotain asiaa saada valmiiksi tai ratkaistuksi ja lopulta itken kiukusta kun en yksinkertaisesti jaksa enää tapella sen asian kanssa.

Korsi, joka katkaisee kamelin selän

Tiedän, tiedän!! Kun väsyneenä tulet kotiin, potkaiset varpaasi sängynjalkaan, wc-paperi on loppu, kahvinporot leviävät lattialle, maito happanee kahviin, lehdet leviävät pinosta, paperit tarttuvat yhteen, dippaat kännysi tiskialtaaseen (tai vielä pahempaa, wc-pönttöön..) jne jne..

Ilmeisesti sukua epäonnistumisentunteen aikaan saamalle itkulle.

Kirjat ja elokuvat

Joskus eläydyn elokuvaan, joskus en. Joskus siinä menee ihan överiks. Kun menee katsomaan saman leffan kahdettatoista kertaa teatteriin ja aina itkee samassa kohdassa.. Kausiluontoista. Yleensä kertoo ainakin minulla tietyistä puutostiloista sosiaalisessa elämässä. Kun alkaa omassa elämässä tapahtua, pääsee käyttämään tunteitaan IRL, ettei tarvitse elää silkkaa virtuaalielämää ja virtuaalitunteita..

Turhautuminen

Yleensä liittyy siihen että yritän selittää jollekin ihmiselle näkökantaani ja toinen ei ymmärrä ja keskustelu vajoaa ikuisen jankutuksen asteelle tai kohoaa kunnon riidaksi siksi että ymmärrys ei riitä puolin ja toisin. Siihen liittyy ainakin mulla mitä suurimmassa määrin väsymystä. Muuten jaksan jankuttaa kyllä maailmantappiin.

Oma riittämättömyys

Jos haluaisin ottaa sen pahan olon toiselta pois, eikä se onnistu, se aiheuttaa joskus (ilmeisesti itseäälinkin aiheuttamaa) itkeskelyä. Jos toisella on edelleen paha olo, on kuitenkin hyvä yrittää muistaa, että vastuu tunteista on jokaisella itsellään. Ei tarvitse tuntea turhautumista siitä ettei onnistu kaikkia piristämään ja auttamaan, se ei ole mikään simsalabim! -juttu, vaan toisen täytyisi itse pystyä muuttamaan ajatusmaailmaansa tai sinun ymmärtää että kaikkea ei vain ole muuttaminen.

Teoriassa jokainen voi valita itse miten reagoi asioihin. Käytännössä tunnereaktio tulee sen kummemmin miettimättä, jolloin helposti kuvittelee, että ei sitä hallita voi. Ei voikaan, tunne on tunne. Järki on kuitenkin ainoa tapa, jolla voi käsitellä tunteita. Tämä on hieman vaikeaselkoisesti selitetty ja vielä vaikeampaa ymmärtää..

Joka tapauksessa uusien reaktiotapoja opettelemalla ja oppimalla alkaa ymmärtää miten mekanismi toimii ja sitä kautta ymmärtää oman vastuunsa tunteistaan.

Ja jos toinen on päättänyt olla onneton, mikään maailman mahti ei häntä saa piristymään. Vastaavasti jos toinen on päättänyt olla hyvällä tuulella, ei kukaan sitä voi pilata, jos ei anna siihen lupaa itselleen.

Käytän mielelläni sanamuotoa "annan itselleni luvan suuttua, pahastua, loukkaantua, jne.." koska se selventää itselleni sen että minä olen itse vastuussa, ei toiset, vaikka se olisikin niin helppoa syyttää toisia.. Tämä pätee siis puolin ja toisin. Myös minä olen turhautumiseni valinnut. Ei siitä sen enempää sitten.

Jokainen teistä miettiköön omalla kohdallaan mikä saa teidät itkemään ja miksi.